Vuosi elämästäni

Alkuvuosi on mennyt työn puolesta vähän masentavissa merkeissä, työtä ei edelleenkään ole kaikille ja olemme vuoroin lomautettuina ja vuoroin töissä. Aurinkoista on se, että olen muistanut maksaa liiton jäsenmaksuni enkä joutunut Kelan päivärahoille ja se, että täällä etelässäkin on oikea talvi, ja joutilaat päivät voi käyttää ulkoillen. Raittiuden vuosipäivä tuli ja meni varsin vaatimattomin menoin. Annoin pienen taputuksen omalle olkapäälleni ja mainitsin puolisolle asiasta. Vähän nostelin häntääni.

En enää koe tätä yhtä kiihkeästi kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Muistan varsin elävästi paatoksen joka minussa kuohui vuosi sitten, olin luultavasti melko sietämätöntä seuraa silloin vielä juovan puolisoni mielestä. Luin tietokirjallisuutta raittiuden terveysvaikutuksista ja heittelin knoppitietoa läheisille aina tilaisuuden tullen. Lopulta, siksi tai siitä huolimatta, puolisokin lopetti juomisen ”toistaiseksi” viime kesän alussa. Ja koska kotona omalla porukalla ollaan oltu paljon viimeisen vuoden aikana, alkoholittomuudesta on tullut minulle kuin normi. Ostelemme edelleen saunakaljaa perjantaisin, ja tilailemme välillä ulkomailta parempia juomia. Käymme silloin tällöin, joskin sattuneesta syystä harvemmin, ystävien kanssa ulkona, joskus pitkänkin kaavan mukaan. Elämä on siis jatkunut monessa mielessä samoilla raiteilla. Mietin välillä, olisiko päätökseni pitänyt jos koronaa ei olisi ollutkaan? Tahtoisin sanoa että kyllä olisi, olin kuitenkin ollut jo pari kuukautta juomatta kun sain ensimmäisen lomautuslapun ja arkeni muuttui toden teolla. Mutta sitäpä en koskaan saa tietää, eikä tarvitsekaan. Oli koronalla vaikutusta tai ei, olen onnellinen päätöksestäni.

Mitä jäi käteen?

Kylmää käteistä, tai siis euroja säästötilille. Puhelimeni apin mukaan 2500€ on jäänyt käyttämättä alkoholiin mutta asiahan ei tietysti ole niin yksinkertainen kun osa juomatta jääneestä alkoholista on korvattu alkoholittomilla juomilla. Mutta merkittävä summa kuitenkin. Vaikka roikkuisi baarissa juovien ystävien kanssa yhtä paljon ja usein, ei holittomia tule juotua samaa tahtia, vaikka kuinka yrittäisi. Ja lisäksi ne ovat yleensä vähän halvempia kuin alkoholijuomat. Välillisesti säästöä on tullut myös siitä etten päissäni ole taas aloittanut uudelleen tupakoimista. Tämän pystyn melkein varmuudella sanomaan, jos en olisi lopettanut juomista, olisin jossain vaiheessa sortunut tupakoimaan ja polttaisin taas säännöllisesti. Historia on sen suhteen toistanut itseään elämäni aikana usein. Siitä toinen kaksi ja puoli kiloa vuodessa tilille.

Uusi harrastus, kombuchan valmistus. Tämä liittyy myös lomautukseen, mutta aloimme puolison kanssa tutustumaan kombuchan valmistukseen keväällä ja nyt meillä valmistuu 10 litran astia pari kertaa kuukaudessa. Kombucha eli volgansienijuoma on vanha tapa valmistaa makeasta teestä kuplivaa juomaa maitohappokäymisen avulla. Lopputuotteessa sokeria ei juurikaan enää ole, sieni käyttää sen ravinnokseen. Siinä yhdistyy monta hauskaa asiaa, harrastus johon voi heittäytyä, herkullinen juotava lopputulos jolla on vieläpä terveysvaikutuksia ja kaiken päälle sieni tuottaa jokaisen satsin aikana jälkeläisen, jonka voi jemmata tai lahjoittaa toiselle kombuchan keittelijälle. Alkoholia kombuchassa on, mutta alle 0,5 tilavuusprosenttia, eli suunnilleen saman verran kun piimässä.

Henkiset supervoimat. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, iloisemmasta mielestä ja aurinkoisemmasta elämänasenteesta, mutta yhteenvedossa sekin ansaitsee tulla toistetuksi. Tämä on plussapuolella merkittävin asia. Jokin aivoissani on toisin. Rakastan enemmän ja syvemmin, nauran makeammin ja useammin. Olen kuluneen vuoden varrella kohdannut myös vastoinkäymisiä ja isoja haastaviakin juttuja, mutta olen nekin pystynyt ottamaan vastaan ja käsittelemään. Hermostumatta ja lamaantumatta. Olen itsevarmempi, rennompi ja kiitollisempi. Kuluneen vuoden kaltainen sekoilu oli tosiaankin helpompaa selättää näiden voimien avulla.

Sosiaalinen tyhjiö. Ystäväkuviot ovat muuttuneet liikaa, ja niihin aion kiinnittää huomiota tulevaisuudessa. Ikävöin ystäviäni joita aikaisemmin näin kutakuinkin säännöllisesti aftereilla. Tämä ei sinänsä liity pelkästään raittiuteen, vaan myös epidemiaan, mutta on asia jonka haluan korjata tänä vuonna. Korona ja juomattomuus yhdessä ovat imeneet sosiaalisen elämäni lähes täysin kuiviin. Onneksi valoakin on näkyvissä, kun rokotukset ovat käynnistyneet ja mennään kevättä kohti. Jospa kohta voisimme jo taas kokoontua hyvillä mielin viettämään yhdessä aikaa.

Ja vielä yksi asia, jonka olen saanut kuluneelta vuodelta. Lauantaiaamut. Herään suht aikaisin, ja nautin omasta ajasta kun muu porukka vielä nukkuu tai puuhaa omiaan. Mun lapset ovat vielä niin pieniä, että he tarvitsevat aikuista paljon, arkena mulle soitellaan töihin ja kysellään tyhmiä tai hätäillään hukkuneita koulukirjoja, avaimia ja leluja, ja ruokaa saa olla kattamassa pöytään koko ajan. Yksi lapsista kiikkuu esipuberteetin kynnyksellä ja ei taida aina itsekään tietää mikä riepottaa, yksi on koulutaipaleen ensimetreillä ja hänen päivänsä täyttyvät jännittävistä ensimmäisistä kerroista. Lauantaiaamuisin lapset katsovat telkkaa tai pelailevat, puoliso nukkuu pitkään ja minä saan istua rauhassa omine hommineni. Kukaan ei tarvitse minulta mitään. Poissa ovat päänsärkyiset, sekavat lauantaiaamut jotka ovatkin venyneet jo lähemmäs puolta päivää ja syyllisyys siitä ettei ole läsnä. Harmitus siitä ettei taaskaan lähtenyt ajoissa kotiin.

Parasta on tunne siitä, että tämä on juuri sitä mitä elämäni kuuluu ollakin.