Mistä puhun kun puhun tunteista

Puhuin 10-vuotiaan lapseni kanssa eräänä päivänä kun hänellä oli paha mieli. Kysyin, mikä harmittaa, ja hän vastasi suunnilleen näin: ”Mua ärsyttää kun musta tuntuu että pitäs olla koko ajan kaikille mieliksi” Huh. Itse osasin saman ikäisenä varmaan suunnilleen erottaa onko minulla nälkä vai vessahätä ja siksi tämä pienen ihmisen tunneanalyysi pysäytti.

Meidän lapsemme sanoittavat tunteita jo päiväkoti-iässä ja tunne-elämän säätelyn opettelu on iso osa heidän päivittäisiä touhuilujaan. Tunteiden tunnistaminen on tärkeä mielenterveystaito.

Kyky havaita ja tiedostaa omia tunteita on tunnetaitojen ja itsetuntemuksen perusta.  Sitä tarvitaan myös toisten tunteiden hahmottamisessa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jos omia tunteita ei pysty näkemään, on hankala ymmärtää toistenkaan tunteita.

Tunteiden ymmärtäminen kattaa myös kyvyn nähdä niiden syitä ja seurauksia.  Jos tunteita ei ymmärrä, tai näe niiden syitä ja seurauksia, jää helposti niiden armoille. Tunteita ymmärtävä taas kykenee tekemään pieniä arjen päätöksiä, eikä erehdy niin helposti elämän suurissakaan valinnoissa. – Mieli ry

Tikulla silmään

Tunnetaidot olivat siis muutenkin mielessäni ja sitten löysin vanhoja papereita kaivellessani ikivanhan ystäväkirjan, tai slämäreiksi niitä itsetehtyjä vihkoja kutsuttiin. Sen selailu nosti kylmän hien pintaan. Kirjanen piirsi kuvan kahden- ja kolmenkympin välillä keikkuvasta minusta joka pyrki huomion keskipisteeksi, oli pakotetun vapautunut seksuaalisesti, kivuliaan suorasanainen omista asioistaan ja aina iloinen vaikka itku silmässä. Olin todella kova esittämään jotakin jota luulin haluavani olla, ehkä ajattelin jatkavani kunnes siitä tulisi osa minua.

Muistan montakin kertaa kun join päättäväisesti maton alle ikävät tunteet kuten surun, kiukun tai huolet. Erot, rakkaiden ihmisten poismenot, pettymykset opiskelupaikkojen suhteen. Todella siis istuin alas ja join kunnes päässäni ei enää liikkunut yhtään ajatusta. Näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa että olen hukuttanut kaiken tuon elämänkokemuksen. Ja on pieni ihme että selvisin niinkin vähillä vaurioilla siitä.

Tunnekoululainen

Paljon on vettä virrannut sen jälkeen, mutta en tiedä ovatko omat tunnetaidot siltikään ihan tilanteen tasalla. Kävimme joskus jonkin aikaa pariterapiassa ja silloin mietin että myös yksilöterapia voisi olla hyödyllistä. Monet ongelmistamme johtuivat omista kipupisteistämme ja peilautuivat parisuhteeseen. En kuitenkaan koskaan varannut omaa tapaamista, ehkä sen aika voisi olla kypsä vaikka parisuhde voikin nyt hyvin. Yksilöterapia voisi varmaan olla hyödyllistä ihan kaikille, olisi mahtavaa jos mielenterveydestä pidettäisiin huolta kuten fyysisestä terveydestä ja perusterveydenhuoltoon kuuluisi mutkattomasti myös se puoli.

Tunnetaitojen opettelu olisi siis hyödyksi, mutta missä muualla kuin terapiassa niitä voisi aikuisena oppia? Pääseekö kuunteluoppilaaksi päiväkotiin? Kirjoja aiheesta on kirjoitettu paljonkin, jos lukupäätä löytyy. Luultavasti tässä asiassa elämänkoulu on myös hyvä paikka oppia, jos osaa olla silmät ja mieli avoinna.

Alkoholinkäytön lopettaminen on muuttanut suhtautumistapaani vaikeisiin tunteisiin. En enää pelkää niitä niin paljon, ja ne on mielestäni jopa helpompi kohdata selvin päin. Yksi vaikea tunne jonka kanssa joudun näinä päivinä tekemään töitä, on yksinäisyys. Olen pudonnut osin koronan, osin juomattomuuden vuoksi suurelta osin ystäväporukoistani. Siitä aiheutuu tietysti myös surua, kateutta ja voimattomuuden tunteita, ja heräsin tähän oikeastaan ihan vasta. Jos vielä joisin, olisin pysynyt epidemiasta huolimatta paremmin mukana porukoissa. Ratkaisun on nyt vain löydyttävä jotain muuta kautta, mutten oikein tiedä mistä. Jos olisin itse aktiivisempi vaikkapa liikunnallisten tapaamisten järjestämisessä? Järjestäisin mökkireissun? Kirjakerhon? Ompeluseuran? Hankkisin uusia ystäviä? Mistä niitä näin aikuisiällä edes löytää? Olen menossa ensi viikolla vapaaehtoistöihin ja odotan sitä kovasti myös uusien ihmisten vuoksi.

Tiedostan myös, ettei minua ole tietoisesti pudotettu mistään pois, on vain luonnollista että kun elämän painopiste muuttuu, sen osa-alueet siirtyilevät toisiin paikkoihin. Niinkuin en itsekään ole tietoisesti jättäytynyt mistään. Olin kyllä lukenut tästä vaikka kuinka monesta kirjasta, blogista ja kuullut podcastista, mutta jotenkin vasta nyt sisäistän miten kokonaisvaltainen tunne ulkopuolelle jääminen on. Ja ristiriitainen, kun en välttämättä haluaisikaan aina osallistua niihin kosteisiin tapahtumiin, ja joskus taas haluaisin.

Toivon todella paljon että tämäkin korjaantuu rokotusten ja kesän myötä parempaan suuntaan. Puistotapaamiset, uimaretket, piknikit ja kaikki ihana ystävien kanssa lähekkäin oleminen odottaa. Ihan kamalaa mitä kaikkea korona on aiheuttanut sen välittömien vaikutusten lisäksi.

Kemialliset tunteet

Alkoholi saattaa vääristää tunteita, luoda draamaa, tarpeita ja erimielisyyksiä myös sinne missä sitä ei muuten olisi. Humalassa puhutut asiat myös tuppaavat jäämään sinne, humalan toiselle puolelle. Seuraavana päivänä ne on helppo kuitata juomisen piikkiin, vaikka asia itsessään vaatisi huomiotamme. Toisaalta myös sanomme asioita joita emme tarkoita ja toimimme harkitsemattomasti päihtyneinä. Päädymme väärien ihmisten seurassa vääriin paikkoihin, koska luulemme haluavamme tai tarvitsevamme sitä. Kuinkahan monta kertaa olen erehtynyt tekemään typeryyksiä ja pään selvittyä ihmetellyt omaa humalaista järjenjuoksua. Ei riitä yksi eikä kaksi. Näistä johtuva häpeä alkaa onneksi olla käsitelty enkä ole saanut selvin päin aiheutetuksi uusia noloja tilanteita, joten se alkaa tätä nykyä olla aika harvinainen tunne.

Runsas alkoholinkäyttö itsessään taas voi aiheuttaa monia negatiivisia tunteita kuten ahdistusta, masennusta, häpeää ja toivottomuutta. Alkoholi vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja niiden muodostumiseen, ja tunne-elämän muutokset pitkäaikaisen käytön seurauksena johtuvat siis suurelta osin aivokemiasta. Tästäkin syystä alkoholismisairauden hoidossa pitäisi olla aina mukana terapiaa. Alkoholi heikentää pitkässä juoksussa ihmisen kykyä tulkita toisten tunteita. Tutkimusta on tehty esimerkiksi ironian tulkitsemisesta toipuvien alkoholistien ryhmässä, ja tulokset osoittivat, että huomattavan kauan alkoholia käyttäneiden ryhmässä ei tunnistettu ironiaa yhtä hyvin kuin terveiden verrokkiryhmässä. Voisi olettaa että tämä voi päteä muihinkin vaikeammin tulkittaviin tunteisiin. Mitä seuraa kun ihminen ei enää osaa tulkita läheistensä tunteita?

Lopuksi, luin jostain lohdullisen ajatuksen siitä miten voimakkaat tunteet voisi paremmin ymmärtää ja hyväksyä.

Istu alas, laita silmät kiinni ja anna tunteen tulla ja mennä. Sitten, avaa silmät, katso ympärillesi ja totea ettei mikään muuttunut. Maailma ei muutu mitenkään vaikka ihminen istuu alas tuntemaan tunteen. Muutos seuraa teoista joihin tunteet ajavat tai rohkaisevat. Ja vasta teoilla on seurauksensa.