Tekiskö mieli vaiko eikö
Addiktiosairauden hoidossa puhutaan triggereistä, jotka laukaisevat halun käyttää päihdettä. Ne voivat olla paikkoja, ihmisiä tai tunteita, ja niitä yleensä yhdistää se kyseinen päihde josta irti pyritään. Kun lopetin tupakanpolton, bussipysäkillä odottaminen oli yksi pahimmista paikoista. Odottaminen laukaisi tupakanhimon lähes aina. Ja joskus talvisin, pakkassäällä, ohikulkijoiden polttama tupakka haisee tosi nostalgiselta ja muistan ensimmäiset henkoseni. Hetket jolloin tekee mieli, ovat ihan ohikiitäviä mutta niitäkin on vielä silloin tällöin. Muistan nuoruudesta yhden kaverin äidin joka tuskaili meidän röökinhajuisten takkiemme keskellä eteisessä tupakanhimoissaan vaikka oli lopettanut 20 vuotta aikaisemmin.
Kun lopetin juomisen, vain lakkasin juomasta ja piste siihen. En kokenut vierotusoireita sen jälkeen enkä ole retkahtanut päätöksestäni kertaakaan. En tiedä mitä on hampaisiin saakka sattuva viinanhimo.
Mutta kyllä mun silti tekee silloin tällöin mieli, vähän samalla tavalla kun tupakkaa. Se käväisee mielessä ja poistuu yhtä nopeasti, mutta ehdin silti tunnistaa ajatuksen. Eikä tämä välttämättä koskaan katoa, mutta nämä vilahdukset eivät myöskään tunnu niin voimakkaina että olisin kertaakaan edes harkinnut juomista. Ne toistuvat joissakin tilanteissa, ja ehkä erityisesti kun jää porukan ulkopuolelle ainoana raittiina. Sen voi joskus estää varautumalla omilla juomilla.
Mietin ja tunnistin muutaman paikan tai tunnetilan, jolloin ajattelen joskus juomista.
Joutilaana päivänä, kun ohjelmassa ei ole muuta kuin olemista. Varsinkin kesälomalla, kun terassin listalta löytyy tasan yksi alkoholiton vaihtoehto joka ei ole mieleeni. Miksi teen tästä itselleni näin vaikeaa?
Kun on takana tosi raskas työviikko ja kaikki työkaverit ovat lähdössä yhdessä aftereille. Välillä ajattelen että alkoholi rentouttaisi paremmin ja tehokkaammin kuin seurassa nautittu alkoholiton juoma. Ja onhan se tottakin. Mutta tämä nyt vain on sellainen tosiasia jonka olen hyväksynyt. Nollaamisen taitoja on löytynyt muitakin.
Kun olen mökillä talkoohommissa. Asennuskalja on ehkä maailman paras juoma.Onneksi konsepti toimii hyvin myös holittomana, ehkä jopa paremmin kun esikuvansa, kun sillä on ainoastaan virkistävä vaikutus eikä tauosta tule pöhnää. Varsinkin kuumina päivinä alkoholi ja raskas työ tekevät tahmean olon herkemmin.
Huonojen uutisten äärellä. Tyhjyyteen tuijottaminen ja lamaantuminen onnistuisi paremmin humalassa. Selvin päin asioiden mittasuhteet näkyvät kirkkaammin eikä kunnolliseen epätoivon tilaan oikein pääse.
Maailmanlaajuisen terveyskriisin aikana. Selaan uutiset monta kertaa päivässä ja koen ajoittain ihan valtavaa ahdistusta nykytilanteesta, ja välillä tekisi mieli vain pistää ranttaliksi ja sulkea aivot. Opin hiljattain uuden termin, The Fuck It Bucket, joka on siis kuvainnollinen ämpärillinen täynnä päihteitä joka tyhjennetään kun kieltäytyminen lakkaa kiinnostamasta. Kun kaikki läikkyy yli ja annetaan vastoinkäymisten viedä.
Kun tapaan sellaisia vanhoja tuttuja joille en ole vielä kertonut. Olisi vaan tosi paljon helpompaa juoda eikä alkaa selittämään taas kerran miksi on lopettanut. Joskus käy tuuri eikä kukaan hoksaa kysyä. Toivoisin ettei raittius herättäisi niin monissa epäilyjä hyvinvoinnistani tai siitä minkälainen raivohullu alkoholisti oikein olenkaan ollut.
Miksi en juo silloin kun nämä houkutukset tulevat mieleen? Siksi koska osaan kelata nauhaa eteenpäin. Läpi illan jolloin juon liikaa aamuun saakka jolloin herään väsyneenä ja pää kipeänä. Ja koska nautin elämästäni tällaisena enemmän kuin sellaisena, enkä halua luopua tästä. Entä jos joisi vain yhden? Sen verran ongelmainen olen, etten ymmärrä yhden juomista. Koska se ei tunnu missään. Miksi poiketa päätöksestään jonkun, joka ei tunnu missään, vuoksi?
Yksi elämän alue jota en ole kokeillut selvin päin, on uusien ihmisten treffailu. Se voisi olla aika jännittävää, kun normisettejä näissä kuvioissa ovat drinksuille meno tai illallinen. Tuttavuuden tekeminen kuivin suin voi olla alkuun kiusallista, alkoholi on hyvä voiteluaine. Toisaalta rimakin voi laskea pikku hutikassa. Joskus aikoinaan treffailin vähän aikaa absolutistia, mutta siitä ei sitten tullut mitään. Yllättäen.