Lasillinen lepoa ja läheisyyttä kiitos
Nyt kyllä tarvitsen lasin viiniä! Tämä puuskahdus minulta pääsi herkästi raskaan päivän päätteeksi, kun olin kohdannut tai tehnyt vaikeita asioita. Kun negatiiviset tunteet nousevat pintaan, ensireaktio on usein torjunta, yritys haudata ne pään sisälle ja pois näkyvistä. Alkoholi on hyvä huuhtomaan asiat taaemmas, huomisen huoliksi. Toki harvoin ne huolet sinne lasiin katoavat jäädäkseen.
Vaikeat päivät tai ikävät ihmiset eivät tietystikään ole hävinneet elämästäni, en vain enää ajattele tarvitsevani alkoholia hankalien asioiden kylkeen. Jotain muuta kylläkin.
Lepoa! Väsymys on omiaan voimistamaan huolia ja murheita, ja väsyneenä pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isommilta.
Läheisyyttä! Halaus voi joskus olla kuin lääkettä. Halaamalla voi lisätä oksitosiinitasojaan ja se taas lieventää pelon ja ahdistuksen tunteita. Ihaninta on spontaani halailu kesken päivän touhuilujen, aika jotenkin pysähtyy ja tunnen kuinka oloni paranee heti. Jos olin jo luiskahtamassa peura ajovaloissa-moodiin, hyvin ajoitettu halaus pelastaa tilanteen. Mutta vaikutus on sama vaikka sen halailun laittaisi kalenteriin. Kuopuksellamme onkin aikataulutettuna päivään aamu- ja iltahalit.
Hengähdystauon! Kun paahtaa tukka putkella ruuhkavuosissa, ei aina muista pysähtyä. On päiviä jolloin on oikeasti paljon tekemistä ja sitten on päiviä jolloin aiheutan itse itselleni hulinaa. Suorittaminen on oma rakas helmasyntini. En aina muista että kaikkea ei tarvitse tehdä tänään, tai välttämättä ollenkaan. Jostain saan päähäni että suursiivous on tehtävä just tänään kun ollaan sovittu kahdeksan muutakin menoa ja imuri on rikki. Siinä sitten hampaat nirskuen pyykkään ja lakaisen lattioita ja koetan organisoida alaikäisten menoja jiiriin, enkä tajua miksi kellään muulla ei näytä olevan kiire. Hiki niskassa ja raivo hatussa. Silloin olisi tosi hyvä muistaa pitää hengähdystauko ja ehkä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Ruokaa! Jostain syystä yleensä tajuan epäillä nälkää kun lapseni alkavat kiukkusekoilla ilman syytä, mutta kun itsellä alkaa mennä mittari punaiselle, en muista ajatella unohtuneita aterioita. Tai syödyn ruoan laatua. Jos syön vain ohimennen eineksiä, ruoansulatukseni laittaa kapuloita rattaisiin varsin pian.
Vettä! Päänsärky ja väsymys ovat nestehukan oireita, ja unohdan tämän toistuvasti. Ensin juon pelkkää kahvia koko päivän ja sitten ihmettelen miksi väsyttää niin etten meinaa pystyssä pysyä. Maskisuositusten aikana juominen unohtuu entistäkin helpommin, ainakin töissä, kun juodakseen pitäisi ottaa maski pois, pestä kädet, juoda, pestä kädet ja laittaa uusi maski kasvoille. Myönnän kyllä etten ihan aina jaksa noudattaa protokollaa.
Treenin! Tunteita voi purkaa myös fyysiseen suoritukseen. Takki tyhjäksi niin unohtuu päällimmäiset murheet. Kiireisien ja hälinän täyteisten päivien vastapainoksi kaipaan yksilösuorituksen omaa rauhaa. Että saan olla vain itseäni varten hetken, ilman kenenkään muun tarpeita tai asioita muistettavana. Lisäksi urheilusta tulee hyvä mieli, en ole koskaan katunut lenkille lähtöä.
Juttukaverin! Pienistä asioista saa omassa päässä aika hienosti muodostettua isoja möhkäleitä jotka jyräävät päälle. Kun tapahtumia punnitsee kaverin kanssa, saa aina toisen näkökulman ja asiat asettuvat mittasuhteisiin paremmin. Ja vaikka puolison kanssa tunnen voivani puhua mistä vain, on ihanaa myös puhua asioista ystävien kanssa joilla on erilainen näkökulma moneen asiaan.
Itsemyötätuntoa! Olen itse pahin kriitikkoni. Möhläykset tuntuvat välillä luissa ja ytimissä asti, ja paisuttelen niitä holtittomiin mittoihin. Silloin kun vielä join ja kohelsin päissäni, kuittasin asiat aina ensin sillä että humalassa sattuu ja tapahtuu. Painoin häpeän tunteen jonnekin pinnan alle odottamaan. Nyt kun ei ole enää tätä pelastusrengasta käytettävissä, joudun todella ottamaan mokia sarvista heti, ja siinä touhussa itsemyötätunto on kullan arvoista. Tosin aika paljon harvemmin joudun nykyisin kasvostusten näiden tunteiden kanssa, mutta ehkäpä juuri siksi tarvitsen harjoitusta.
Terapiaa! No en välttämättä ihan välittömästi. Mutta olen kyllä ajatellut, että voisi olla hyödyllistä hoitaa mieltään tietoisesti, ja myös ennaltaehkäisevästi.
Kaikkien näiden tarvetta siirsin monesti lasillisella tuonnemmas, tai pään sisälle painamaan. Alkoholista oli tullut pikaliima moneen asiaan. Eikä se mikään ihme ole, sehän on kertomus jota kerrotaan lähes ympäri maailman. Alkoholi on juhlajuoma jonka kanssa iloitaan mutta yhtälailla sen nauttiminen nähdään normaalina reaktiona negatiivisempiin tunteisiin. Leffoissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa kohdataan usein vaikeudet, säikähdys, suru ja viha grogilasi kädessä. Laulujen sanoissa vilahtelee alkoholijuomia. Monen klassikkodrinkin juuret ovat populaarikulttuurissa. Me reagoimme tilanteissa siten kun olemme jostain oppineet reagoimaan ja alkoholi on tiedostamattamme kirjoitettu sisään moneen tilanteeseen. Tuikku murheisiin ja huikka huoliin. Näiden tapojen muuttaminen on silmiä avaavaa.
Perusta kaikelle tälle on tiedostaminen. Omien tunteiden tunnistaminen ja niiden vastaanottaminen pelkäämättä, ja itseluottamus sen suhteen että niistä selviää ehjänä.