Lasissa on reunat
Jompikumpi iltalehdistä kirjoitti jokin aika sitten suomalaisten kokemuksista neuvolan audit-testeissä. Kauhisteltiin sitä miten ihan normaalilla kulutuksella oli saatu auditista hälyttävä tulos ja jouduttu seurantaan ja vaikka mitä ihan kauhean rasittavaa, ja että ihan suotta kiusataan ihmisiä niillä. No. Neuvola ei ole pakollinen kenellekään, mutta se on ilmainen tietopankki ja tukijärjestelmä kaikille suomalaisille perheille. Täällä saa myös ihan vapaasti juoda vaikka ämpäreittäin koko raskausajan. Neuvola antaa neuvoja ja ohjausta hoitoon, mutta ei äitien juomista estetä. Sillä välin kun joku tuleva iskä laskee saunakaljojaan audit-kyselyn äärellä, joku odottava äiti valkkaa Alkossa viinilaatikkoa. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on päihdeongelma ja Suomessa syntyy vuosittain arviolta 600-3000 FASD-lasta.Yksilön vapaudet ja oikeudet ajavat lapsen oikeuksien edelle silloin kun lapsi on vielä syntymätön, pakolla ei hoideta ketään. Olisiko kuitenkin niin että tässä tapauksessa turhan tarkkuus voisi olla perusteltua ja että rajat ovat syystäkin tiukat?
Olen itse täyttänyt niitä neuvolan lappusia kahteen otteeseen ja valehtelin raskautta edeltävästä käytöstä ainakin ensimmäisessä. Jos olisin vastannut rehellisesti ja juomatapoihini olisi puututtu silloin, olisinko lopettanut aikaisemmin? Tilaisuuksia tarkastella käyttöäni kriittisesti on kyllä ollut elämäni sivu, mutta jostain syystä kesti kauan ennen kuin olin valmis myöntämään että en ole alhaisen riskin ryyppyporukoissa, enkä edes kohtuullisen. Tästä syystä pidän auditeja ja muita seurantakeinoja ihan perusteltuina.
Alhaisen riskin, kohtuullisen riskin ja korkean riskin rajat.
Eli miten paljon on paljon tai vähän? Ihminen pystyy luultavasti itse luokittelemaan itsensä suht realistisesti alkoholin kuluttajana johonkin määräkategoriaan, ellei käsitys omasta juomisesta ole täysin harhainen. Alkoholivalistuksessa on vuosikaudet puhuttu riskikäytön tai suurkulutuksen rajoista jotka ovat ohjanneet ihmisiä ajattelemaan että kaikki niiden alle jäävä kulutus on normaalia, riskitöntä ja kohtuullista. Kohtuukäytön rajat on kuitenkin määritelty paljon alemmas, ja niistä on alettu puhua laajemmin vasta viime vuosina. Alkoholin haitat lisääntyvät kulutuksen lisääntyessä, unettomuus, masennus, sydän- ja verisuonitaudit, rasvamaksa ja syöpä ovat vain pintaraapaisu kun haittoja aletaan listaamaan.
Huomiona todettakoon että alkoholi on ainoa päihde jolle on määritelty ”turvallisen” käytön rajat. Kuinka monta annosta muita päihteitä päivässä on kohtuullista tai turvallista? Alkoholista THL on kuitenkin linjannut seuraavasti:
Alhainen riski 0-1 annosta päivässä naisille, miehille 0-2
Kohtuullinen riski 7 annosta viikossa naisille, miehille 14, ei kuitenkaan yhdeltä istumalta juotuna.
Korkea riski 12-16 annosta viikossa (5-6 päivässä) naisille, miehille 23-24 (6-7 päivässä).
Viimeisessä kategoriassa olevat ihmiset ovat hyvin todennäköisesti ongelmakäyttäjiä ja heille alkoholi aiheuttaa terveyshaittoja. Olen itse juonut korkean ja kohtuullisen riskin välimaastossa ja sen myöntäminen itselleni oli vaikeaa. Ajattelin että ne kyselyiden määrät on ihan naurettavan pieniä, ei kai kukaan normaali aikuinen ihminen juo noin vähän. Vastasin kostoksi niihin naurettaviin kyselyihin omia määriä kaunistellen, enkä pysähtynyt vaikean tunteen edessä tarkastelemaan omaa käyttöäni. Virallisia suosituksia tärkeämpänä pidän kuitenkin itsereflektiota. Loppujen lopuksi havahduin siihen ajatukseen, että alkoholinkäyttö on mulle haitallista eikä se ainakaan tuo elämääni mitään hyvää tai kaunista. Ja silloin se on ongelmallista oli määrä mikä hyvänsä.
Jos aina menee perseelleen kun korkki on auki, onko väliä juoko päivittäin, kerran viikossa vai kerran kuukaudessa?
Mutta mitä sitten tekisi kun alkaa tuntua että päihde vie enemmän kuin antaa? Itse raitistuin aika spontaanisti, enkä pysty sanomaan mitään oikein mistään virallisista tahoista jotka auttavat ihmisiä tässä asiassa. Tunnen yhden ihmisen joka on raitistunut myllyhoidossa ja yhden kaltaiseni lopettajan. Jos ei ole ihan varma onko ongelmaa, vastaus löytyy varmasti peiliin katsomalla. Jos ei siltikään ole ihan varma, voisi ehkä pitää jotain ruokapäiväkirjan tyyppistä juomaseurantaa ja katsoa niitä määriä sitten rehellisesti silmiin. Auditteja on netti täynnä. AA:lla on tukipuhelin ja osaan niiden kokouksista saa mennä vaikkei olisikaan itse ongelmakäyttäjä, vaan vaikkapa läheinen. Ryhmiä on myös esimerkiksi vain nuorille tai vain naisille. A-klinikalla on lähipalveluita ja netissä toimiva Päihdelinkki-yhteisö, jossa voi keskustella ja kysellä tyhmiä. Jos korkki on totaalisesti hukassa, päihdepoliklinikoita löytyy ympäri Suomea ihan terveyspalveluiden alta. Pitkään jatkunut suurkulutus johtaa sairauteen, jota täällä hoidetaan siinä missä muitakin sairauksia.