Koronakulttuuria

Meitä lykästi kun kälyseni kyseli pari viikkoa sitten, että haluaisimmeko kenties tehdä jotain kahdestaan ystäväpäiväviikonloppuna, hän voisi tulla kaitsemaan lapsia illaksi. Kiljahdin riemusta ja vastasin kyllä. Sitten aloin kartoittamaan mitä kaikkea hauskaa olisi palvelutarjottimella ja masennus alkoi hiipiä huppuun. Ei mitään! Leffat, museot, harrastepaikat kiinni, kiinni, kiinni. Jäljelle jäi siis ravintolaillallinen. Ja ihan totuuden nimissä, lautaselle kauniisti aseteltu annos lämmintä ruokaa jonka saa syödä rauhassa ja jota en itse ole valmistanut, on ihan todella ihanaa luksusta ja olen iloinen että pääsimme syömään yhdessä. Ravintolassa oli mukavan rauhallista, henkilökunnalla suojaimet ja asiakaspaikkoja vähennetty niin että saimme istua omassa pikku kuplassa.

Kotimatkalla poikkesimme yksillä paikallisessa, lähinnä siksi että kello oli vielä niin vähän ja toivoimme että lapset menisivät nukkumaan ennen kotiutumistamme, ja siellä taas oli tosi humalainen meno niissä muutamassa pöydässä jossa asiakkaita istui. Pistää miettimään, miksi ihmeessä ne museot tai leffateatterit on kiinni kun baarissa saa istua vieraiden ihmisten kanssa vaikka monta tuntia samassa ilmatilassa. Baarissa ei edes oikein voi maskia käyttää jos meinaa suun kautta nauttia juomansa. Vaikken asiasta syvemmin tiedä, tuntuu että riskit olisivat suht samaa luokkaa tai pienemmät leffateatterissa, esittävän taiteen laitoksissa tai museossa kuin ruokaravintolassa. Baarit ovat villi kortti, kun humalaiset ihmiset toimivat arvaamattomilla tavoilla, hakevat läheisyyttä ja puhuvat kovaan ääneen toistensa suihin. Vaikka ravintolahenkilökunta kuinka yrittäisi kaitsea humalaista asiakasta pitämään turvavälejä, sellainen on mahdotonta. Siksi on hyvä, että vain alkoholia tarjoavien ravintoloiden toimintaa on rajoitettu tiukemmin.

Mutta kyllä oli joka tapauksessa hauskaa päästä pois kotoa kahdestaan. Mukavuuden huipentumana menimme autolla treffeille, ovelta ovelle ja takaisin. Kyllä ei ennenvanhaan olisi kumpikaan ollut ajokunnossa, saati kotona ennen kymmentä.

Oispa kulttuuria

Ikävöin taidetta. Teatteria, leffoja, elävää musiikkia, taidenäyttelyitä. Kävin jokin aika sitten ystävän kanssa Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Van Goghin piirroksia ja se pieni näyttelyn rääpäle ensimmäistä kertaa kuukausiin tuntui ihanalta. Oli kerrassaan ilahduttavaa nähdä ystävää, katsoa taidetta ja nauttia elämästä vähän kuin ennen poikkeustilaa. Mutta se on vain yksi näyttely ja se on nyt nähty. Tarjonta pääkaupunkiseudulla on todella vähäistä, ja museomatkailu muille paikkakunnille tuntuu työläältä. Viime viikolla uutisoitiin että Amos Rex avaa ovensa ja näyttelyyn myydään vain ennakkolippuja. Lippupalvelu kaatui kaupankäynnin ensihetkillä ja liput myytiin hujauksessa loppuun moneksi viikoksi. Ymmärrän toki että tämä kaikki tehdään sen vuoksi että voisimme mahdollisimman pian palata normaalimpaan arkeen, mutta joitain näistä rajoitteista on silti vaikeaa ymmärtää.

Ja sitten, kuin kosmos olisi kuullut hätäni, ystävä pyysi kävelylle ja ehdotti yllättäen Hakunilan taidereittiä, joka koostuu eri taiteilijoiden tekemistä muraaleista ja muista ulkotilassa olevista taideteoksista. Kierros oli suht lyhyt, meillä kesti ehkä noin 40 minuuttia ja kävelimme kaikessa rauhassa, otimme kuvia ja tutkimme teoksia. Se on SAV-taidekollektiivin kokonaisuus ja lisätietoa löytyy täältä: https://www.savtaide.fi/taidereitit Toinen kollektiivin taidereitti menee Koivukylässä, ehkäpä sinne seuraavaksi. Tästä innostuin etsimään muitakin vastaavia, koska myös tekemisen puute on tällä hetkellä merkittävä. Pääkaupunkiseudulla on mieletön määrä ulkoilmassa olevia taidekohteita, veistoksia, muraaleja ja katutaidetta, ja erilaisia kuratoituja kokonaisuuksia löytyy netistä paljon. Lähiaikoina sääkin suosii ulkona harhailevaa taiteenystävää, mutta jotkin teoksista voivat tietysti olla lumen peitossa. Alla löytämäni kohteet joista osa olikin jo tuttuja, mutta paljon myös sellaista jossa en ole käynyt.

Sörkan julkisen taiteen reitti kiertää Kalliossa: https://www.kfkkv.fi/445577421  Osa tätä on Lintulahdenaukiolla oleva hanhiveistosteos, joka kylpee lastemme suosiossa kesäisin, hanhiparvi lentää maan tasossa ja niillä pääsee ratsastamaan. Lintulahti on muutenkin kivaa aluetta, siellä on paljon portaita jos mielii vähän hengästyä ja pari pientä leikkipuistoa.

HAMin sivulle on koottu Helsingin kaupungin julkisesta taiteesta veistosreittejä ja muita teemallisia kierroksia, esimerkiksi Tove Janssonin elämänpolku-kierros tai juoksulenkki patsaiden kanssa. Tove-kierros menee ehdottomasti tehtävää-listalle. https://reitit.hamhelsinki.fi

Kalasatamassa näkyy olevan ympäristötaidehanke, josta en kylläkään löytänyt mitään karttaa jonka kanssa kierrellä, mutta Helsingin sivuilla teokset on luetteloitu ja osoitteet merkitty: https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasataman-ymparistotaide

Helsinki Urban Art on katutaiteeseen keskittynyt yhdistys ja heidän sivuillaan on monta eri projektia joita voi käydä katselemassa ulkoilmassa. Pasilan kierroksen olen käynyt, ja yllätyin miten paljon siellä oli tosi hienoja teoksia. Muraaleja, reliefejä ja veistoksia. Itä-Pasila on siitäkin hauska, kun siellä kaupunki on kuin kahdessa kerroksessa. On paljon portaikkoja ja yllättäviä paikkoja joita ei ensi alkuun edes hoksaa. https://www.helsinkiurbanart.com

Sain itsekin tästä intoa lähteä kiertelemään vaikka kaikki nämä reitit, lasten ja eväiden kanssa silmät auki pihalle. Ja kuinka hyvä tapa tavata ystäviä, nyt kun kaikki kiva on kiinni. Jotkin ystävistäni elävät tällä hetkellä hyvin tarkasti suojattua elämää, heitä tuskin saisin ravintolaan illalliselle tai leffaan, mutta kävelylenkille varmasti. Itse teen myös asiakaspalvelutyötä, lapseni käyvät koulussa ja puoliso omalla työpaikallaan päivittäin joten linnoittautuminen omien seinien sisälle ei ole ollut mahdollista koko tämän kriisin aikana, mutta kaikki me selviydymme tästä omalla tavallamme.

Ehkä seuraavan kerran menemmekin puolison kanssa treffeillä ulkoilemaan yhteensopivat tuulipuvut kahisten ja vasta sen jälkeen syömään.

(Tosin näin jälkikäteen on selvinnyt, että jotkut pienet leffateatterit, kuten Kino Engel ovat auki ja myyvät 10 lippua/näytös. Eli olisimme päässeet leffaan jos olisin selvittänyt asiat perusteellisemmin.)