Mikä on ongelman nimi?

Alkoholisti, suurkuluttaja, riskikäyttäjä, päihdeongelmainen.

Taas pyörittelen sanoja, varmaankin koska lähelläni on ihminen vaikeuksissa alkoholin kanssa, ja yritän parhaani mukaan olla osa ratkaisua. Analyyttinen kympin tyttö sisälläni haluaa siis tuntea vastustajansa. Väistämättä olen pohtinut myös sitä, mikä kategoria olisi ollut minun, ja mihin kategoriaan olin ehkä matkalla.

”Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.” -Terveyskirjasto

Alkoholismia on tutkittu paljon, eikä syitä sen syntyyn ole pystytty tarkasti rajaamaan. Geenit vaikuttavat oman osansa, mutta ympäristöllä on myös iso rooli. Toisin sanoen, jos geeneiltään alkoholiriippuvuuteen taipuvainen ihminen syntyy muslimimaahan, hänestä tuskin tulee alkoholistia. Ja taas toisaalta, vaikka olisi miten vähän alkoholille persot geenit, jos harjoittelee lujasti, ajan kanssa saa kyllä itselleen kehitettyä ongelman.

8 prosenttia miehistä, 2 prosenttia naisista

Suomessa on arviolta 216 000 alkoholistia joista iso osa käy töissä. Se joukko jotka ovat jo pudonneet työelämän kyydistä, ovat terminaalivaiheen alkoholisteja, eli sairaus on jo todella pitkällä ja hoito vaikeaa. Kuitenkin terveyshaittoja on myös töissäkäyvillä alkoholisteilla, ja he voivat vielä saada hyvänkin vastineen hoidolle pystyessään lopettamaan alkoholinkäytön. Maksa ja aivot kärsivät pitkäaikaisesta suurkulutuksesta eniten, maksa rasvoittuu ja voi tulehtua, aivojen toimintakyky heikentyä jopa lopullisesti. Muisti, aloitteellisuus, päättelykyky ja motoriikka ovat tulilinjalla. Tämän tapahtuessa ihmisen sisällä, hän voi ulospäin vaikuttaa ihan toimintakykyiseltä. Kuitenkin, alkoholismi on etenevä sairaus joka pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Kaikki tämä on yleisessä tiedossa, mutta silti alkoholismia vähätellään sairautena. Sitä vähättelevät sekä sairaat että heidän läheisensä, hoitohenkilökunta heidän ympärillään, heidän työnantajansa. Moni sellainen taho, jolla jo lainsäädännönkin puolesta olisi velvollisuus pitää huolta hyvinvoinnista, katsoo sormien läpi ja mahdollistaa. Sitten kun hoitoon ohjataan työpaikan puolesta, hoidon jälkeen edellytetään ehdotonta raittiutta ja sen epäonnistuessa tulee irtisanominen. Kuitenkin todella moneen raitistumispolkuun kuuluu myös retkahdus, kertaluontoinen hairahtuminen ei siis vielä kerro lopputuloksesta oikein mitään. Kun seuraukset ovat näin vakavat, työyhteisöissä ongelmaan puuttumisen kynnys nousee korkeaksi. Ei haluta aiheuttaa työkaverille ongelmia kielimällä aamuhumalasta tai myöhästymisestä.

Alkoholismiin ei myöskään saa kuntoutustukea tai sairauslomaa ellei potilaalle ole jo kehittynyt vakavia elimellisiä haittoja. Tämä taas saattaa vääristää alkoholismista kärsivän käsitystä omasta tilastaan, kun sairausloma kirjoitetaan masennukseen tai muuhun ongelmakäytöstä johtuvaan oireeseen, eikä puututa siihen oikeaan syyhyn joka tilan aiheuttaa. Vertailun vuoksi, muunmuassa bulimia ja pakko-oireinen häiriö taas tunnustetaan laajalti tahdosta riippumattomiksi ja sairauslomiin sekä kuntoutustukeen oikeuttaviksi sairauksiksi. Juomisen pakonomaisuus on alkoholistilla yhtä voimakas.

Tosi monella meistä on toisen käden kokemusta alkoholismin aiheuttamista haitoista, itseasiassa arviolta noin miljoonalla suomalaisella. Joku sukulainen tai ystävä tai ystävän vanhempi, jolle alkoholi tuo vain murhetta. Siihen nähden alkoholiin suhtaudutaan täällä aika suopeasti ja suojellen, ja juominen nähdään voimakkaasti yksityisasiana johon puututaan vasta kun henkiä on vaarassa. Vasta kun haitat ovat merkittäviä.

Alkoholi aiheuttaa haittoja myös vähäisemmässä käytössä, sen vaikutuksista voi kärsiä vaikka ei joisikaan alkoholistisesti.

Puoli miljoonaa

Arviolta 560 000 suomalaista käyttää alkoholia yli riskirajojen. Tämä on tilastoimaton kirjava joukko ihmisiä joille alkoholi aiheuttaa fyysistä ja henkistä rasitusta, mutta jotka eivät juo pakonomaisesti, heille ei ole vielä kehittynyt riippuvuutta ja elämän perustukset ovat vielä pystyssä. Nämä suurkuluttajat pystyvät lopettamaan tai vähentämään juomistaan näin halutessaan.

Alkoholin riskikäytössä ylittyy korkean riskin kulutuksen rajat, mutta merkittäviä alkoholihaittoja tai -riippuvuutta ei ole vielä ilmaantunut. Eli annosmäärät joita nautitaan kerralla ovat suuria ja voimakkaasta päihtymisestä johtuva onnettomuusalttius aiheuttaa vaaratilanteita. Esimerkiksi.

Alkoholin haitallisessa käytössä on selvästi tunnistettavia ja määriteltävissä olevia alkoholinkäytön aiheuttamia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta. Maksa on rasittunut mutta mitään peruuttamatonta ei vielä ole tapahtunut. Ihmisen kroppa kestää paljon murjomista ja palautuu vielä pitkänkin kaltoinkohtelun jälkeen. Ylipaino, masennus ja unettomuus ovat tyypillisiä vaivoja, jotka voivat aiheutua liiasta alkoholinkäytöstä, mutta niitä ei ensisijaisesti mielletä siitä johtuviksi.

Kaikki ovat yksilöllisiä siinä, milloin haittoja alkaa ilmaantua. Hyviä merkkejä ovat oma tai läheisten huoli, tai se että kerran kerrasta juominen lähtee käsistä. Että juo usein enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Alkoholihaittojen kannalta yli yhden promillen humala on rajapyykki, jossa haittoja alkaa ilmetä enenevästi. Alkoholin palaminen on myös yksilöllistä, mutta summittaisesti 70-kiloinen nainen saa yhden promillen humalan aikaiseksi parissa tunnissa viidellä annoksella alkoholia. Siis kahdella isolla ja yhdellä pienellä lasillisella viiniä.

Yksi minä

Olin itse epäilemättä riskikäyttäjä, suurien kerta-annosten vuoksi onnettomuusaltis ja koska olin lähes aina juodessani yli yhden promillen humalassa. Tämän blogin myötä tekemäni taustatyö on ollut tosi pysäyttävää. En tosiaan ollut ajatellut että oma alkoholinkäyttöni olisi ollut näin haitallista. Haitoista saa kyllä tietoa vaikka mistä, mutta jostain syystä en ajatellut sen valistuksen koskevan minua. Nyt näen että ongelma oli ilmeinen. Miksi nostin itseni sen yläpuolelle? Varmaankin siksi, että alkoholistia ajatellessani mieleeni tuli lapsuuden kotikaupungin kaduilta tuttu hahmo, huonohampainen ja kuluneissa vaatteissa kulkeva setä joka huuteli ja horisi sekavia. Siis ihminen joka oli sairastanut alkoholismia jo vuosia, ehkä vuosikymmeniä.

Ajatteluuni on vaikuttanut myös baarityö, jossa alkoholi on niin perin tavallinen ja arkipäiväinen asia. Osa asiakkaista on suurkuluttajia ja alkoholisteja ja töissä heistä tulee tuttuja. Heille tarjoilee aamulla yhdeksältä ensitöikseen kossua lantrattuna lämpimällä hanavedellä koska tutina on niin kova eivätkä muut juomat vielä pysy sisällä. Tai työpäivän päätteeksi he istuvat tiskille jaarittelemaan ja tyhjentämään tuoppeja, usein myöhään iltaan saakka, arkena vähän varovaisemmin ja viikonloppuna sitten olan takaa. Oma juominen tuntuu vähäiseltä vaikka se ei sitä olisi. En ole ollut baarissa töissä enää vuosiin ja kaikki tuo tuntuu olevan muinaishistoriaa, mutta yhtä kaikki osa minua.

Alkoholinkäyttöä voisi ajatella janana jonka toisessa päässä on täysraittius ja toisessa alkoholismi. Siihen välille mahtuu kaikki maailman alkoholinkäyttö, josta suuri osa on ongelmatonta. Mutta käyttäjä myös liikkuu janalla elämänvaiheiden myötä, juominen vähenee ja lisääntyy riippuen monista asioista. Sekin horiseva setä oli joskus ollut janalla lähempänä keskikohtaa. Itse en ollut juuri muuttanut omia käyttötottumuksiani opiskeluaikojen jälkeen ja join aina paljon ja nopeasti. Kalibrointi tuli siis tarpeeseen, ja se olisi tietysti voinut olla myös määrien uudelleen arviointi eikä täysraittius. Minulle tämä on kuitenkin toiminut hyvin, enkä varmaan enää kaiken tämän oppineeni valossa aloittaisi uudelleen.