Sisältövaroitus, sisältää marinaa ja kevyttä jeesustelua.

Nämä ovat pieniä, ärsyttäviä huomioita arkipäivistäni, mutta kertovat kyllä siitä miten kiinteästi alkoholi on edelleen osa elämääni.

Tonicia ruokajuomaksi?

Kun kysyy ravintolassa viimeisen päälle mietityn ruoka-annoksen viereen alkoholitonta suositusta, yleensä saa vastaukseksi luettelon lähes kaikista alkoholittomista juomista joita talosta löytyy. ”Kokista, fanttaa, spraittia, karpalomehua ja vissyä. Ainiin ja tonikkia ja bitteriä” Ja samaan aikaan menussa on mainittuna mietityt viinisuositukset jokaiselle annokselle. Tämä tosin on murroksessa ehkä juuri nyt, olen jo joissakin ravintoloissa saanut ruoan kaveriksi varsin hyviä mocktaileja. Alkoholitonta viiniä on harvoissa paikoissa, varmaankin koska se ei yleensä ole kaksista.

”Sä oot nykysin ihan tylsä!”

Joskus ketuttaa ihmisten tölväisyt kun käy ilmi etten enää juo. TIEDÄN että nämä sanotaan yleensä ajattelematta ja pahaa tarkoittamatta, mutta huoh. En ole muuttunut tylsäksi tai tiukkapipoksi ja mulle on oikeastaan ihan sama mitä muut juovat ja miten paljon. Mutta jostain syystä mulle kerrotaan usein kuinka paljon juodaan ja kuinka voitaisiin ihan helposti myös olla juomatta. Samaan hengenvetoon huomio siitä että tätä elämäntapaa joudun puolustelemaan ja selittämään todella paljon useammin kuin sitä että join liikaa ja käyttäydyin ääliömäisesti. Mun alkoholinkäyttöä eivät ole kyseenalaistaneet muut kuin minä itse ja puolisoni, hyvin hellävaraisesti, kerran tai kaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syytä olisi varmaan ollut useampaankin interventioon, mutta jostain syystä vasta lopettaminen saa ihmiset takajaloilleen.

FOMO

Minua jännitti jo ennen lopettamista paitsi jääminen ja sen toteutuminen on kurjaa. Enää ei kutsuta mukaan kaikkiin rientoihin, ehkä taustalla on ajatus siitä että en viihtyisi kun muut juovat. Enkä varmaan aina viihtyisikään, mutta olisi silti kivaa tulla pyydetyksi mukaan. Kesällä vietin kyllä yhden oikein hauskan perinteisen mökkiviikonlopun akkaporukassa ja kokemuksesta viisastuneena järjestän vain seuraavan reissun fasiliteetit eri tavalla. Otan itselleni teltan tai nukun autossa. Ja osa porukasta saa pitää kypärää päässä koko viikonlopun. Mutta nautin ystävien seurasta ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mua naurattaa edelleen humalainen koheltaminen ja tyhmät jutut. Tiettyyn rajaan saakka tietysti, ja kun se raja tulee vastaan voi poistua petiin ja nousta aikaisin vaikka aamu-uinnille.

Mutta nämä ovat aivan mitättömiä asioita kokonaiskuvassa, kun ajattelen mitä kaikkea hyvää tästä on seurannut. Ehkä myöhemmin tasapainon vuoksi pohdinta positiivisista puolista.