Lue tämä kirja – Quit like a woman

Quit like a woman – Holly Whitaker

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin tietoisesti edistääkseni raittiuttani. Olin jo lopettanut, ja koska ajattelin että tämän kuuluu olla vaikeaa, varasin kirjastosta kaikki vähänkään kiinnostavat aihetta sivuavat kirjat ja aloin niin sanotusti hommiin.

Tämä oli ihana kirja. Kirjoittaja kertoo paljon omakohtaisia kokemuksia liiallisesta juomisesta ja muiden päihteiden käytöstä. Hän kertoo raitistumisesta ja siitä mitä tapahtui hänelle sen jälkeen. Oman itsensä löytäminen ja oman polun raivaaminen. Kirjan kannessa esitetään ajatus ”The radical choice to not drink in a culture obsessed with alcohol” Tämä vetosi minuun, tuntuihan itsestänikin että olen osa jotain hämärää (ja säälittävää) ääriliikettä alkoholittomine oluineni.

Holly Whitaker on perustanut organisaatioita erityisesti nuorten naisten raitistumista tukemaan, ja kirjassakin aihetta lähestytään sukupuolen kautta. Miksi erityisesti naisten juominen on lisääntynyt niin paljon, mitä työelämässä on meneillään kun siellä ei pärjää nuorena naisena ilman alkoholia? Miksi naisten pitää juoda kuin miesten ollakseen uskottavia tai miksi työelämän ilmapiiri on niin lannistavaa naisille että työpäivän jälkeen täytyy hukuttaa pettymykset, alistaminen, holhoaminen ja yleinen setämiesten tölvintä ja selittäminen viinilasiin?

Lukiessa sain välillä väristyksiä kun osui niinsanotusti todella lähelle ja välillä taas kulttuurieron huomasi. Oma työhistoriani ei tunnista kirjassa kuvailtua huipulle kiipeämistä muiden selkien päällä eikä järkyttävän pitkiä työpäiviä. Mutta kirja herätti paljon ajatuksia siitä miksi olen juonut humalahakuisesti ja ehkä juuri tietyssä seurassa. Työporukassa vertaisten seurassa. Raskaiden päivien jälkeen, kun olen tehnyt omasta mielestäni erityisen hyvää työtä tai epäonnistunut jossain, tai vain ollut fyysisesti väsynyt. Afterworkilla ristiinnaulitaan hankalat asiakkaat, juhlistetaan hyvää tulosta tai vain hengitetään syvään ja tuijotetaan seinää. Olen testannut konseptia alkoholittoman oluen kanssa eikä vaikutus ole sama, mutta sellaista on elämä. Kaikkea ei voi saada.

Erityisen paljon pidän kirjassa esitetystä kyseenalaistuksesta alkoholin sopivuudesta tai sopimattomuudesta joillekin. Kuinkahan monta kertaa olen ajatellut humalaisen illan jälkeen että en osaa käyttää alkoholia tai että se ei oikein sovi minulle. Tässä on sisällä ajatus että minä olen se jossa on vika. Olen epäonnistunut koska en osaa juoda. Alkoholi vaikuttaa kaikkiin ihmisiin samalla tavalla, geenit ja ympäristö sanelevat kuinka paha koukku syntyy ja kuinka nopeasti. Neurologiset vaikutukset ovat kaikkiin ihmisiin samat. Kirja nojaa tutkittuun tietoon ja lähteet on mainittu. Se jos mikä on minusta värisyttävää, on ihanaa lukea faktoja elämänvalintojensa positiivisista vaikutuksista.

Kirjassa kyseenalaistetaan myös AA:n sopivuus kaikille, ja se ehkä vähän yllätti. Olen ajatellut että se on instituutiona raittiustyön peruskallio. Kirjoittaja peräänkuuluttaa yksilöllistä hoitoa ja nostaa esille hyviä pointteja AA:n vaatimasta nöyryydestä alkoholismin edessä. Naiset, jotka ovat puolet ajastaan jo valmiiksi leuka rinnassa esimerkiksi työelämässä, eivät välttämättä saa apua egon muussaamisesta ja uudelleenkasaamisesta askel kerrallaan. Tähän minulla ei varsinaisesti ole mielipidettä kun en ole koskaan käynyt tuon organisaation kokouksissa, ja jostain syystä miellän sen aika amerikkalaiseksi tavaksi raitistua. Mietin kyllä joskus alkuvaiheessa kun tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi omien ystävieni humalaisessa seurassa, että uskaltaisinko käydä kokouksessa etsimässä raittiita ystäviä. Pursuin energiaa ja iloa uudesta elämäntavastani ja siitä kertominen läheisille tuntui saarnaamiselta. Olen edelleen vähän yksinäinen raittiuteni kanssa, lähipiirissäni on yksi ihminen joka on kertonut lopettaneensa alkoholin käytön.Mutta jostain syystä kokoukseen meneminen tuntuu vaikealta ajatukselta.

Käteen tästä kirjasta jäi tunne, että olen ottanut jotain elämässäni tiukemmin omiin käsiini. Uusia ajatuksia alkoholista ja absolutismista. Kannattaa lukea, löytyy ainakin Helmet-kirjaston valikoimasta.

hyvinvointi kirjat suosittelen

Miksi ei?

Jos ollaan tilanteessa, jossa muilla on lasissa alkoholia ja yhdellä alkoholitonta, miksi perusteluita vaaditaan siltä yhdeltä? Miksi odotetaan että vastaus sisältää jonkinlaisen pakon, jonka vuoksi lasissa on holitonta? Että se on raskaana, autolla tai antibiooteilla. Tai että sen maksa räjähtää ja valuu nenän kautta lattialle jos se juo lasillisenkaan.

Alussa ajattelin että ”koska en halua” ei ole hyväksyttävä vastaus ja selittelin kaikenlaista, ”kokeilen tällaista uutta” ”on detox-kuuri päällä”. Ei käynyt mielessäkään että syy voisi olla ”koska en jaksa enää juoda.” Jonkin aikaa myös ajattelin että tämä on väliaikaista enkä oikein uskaltanut sitoutua loppuelämäksi. Ajattelin että absolutisti sanana on varattu jollekin tietylle porukalle enkä saa käyttää sitä ennen kuin olen todistanut kuuluvani siihen kerhoon. Kuinka monta vuotta pitää olla raitis että siihen kerhoon pääsee? Ja entä jos tämä ei olekaan lopullista?

Syy siihen etten enää juo on tosiaan se, etten enää halua juoda. Tammikuussa kun päätin lopettaa, tuntui etten jaksa enää juoda. Olin mietiskellyt absolutismia vuosien varrella useaankin otteeseen, ja aina kuitenkin päättänyt ettei se ollut minua varten. Olen juonut raskauksia ja muutamia kuukausien taukoja lukuunottamatta säännöllisesti yli 20 vuotta, eli yli puolet elämästäni. En oikeastaan voi sanoa tietäväni minkälaista on elämä ilman alkoholia ja se tuntuu puutteelta. Minkälainen ihminen olen ilman sitä?

Näin jälkikäteen ajateltuna join aika paljon, kävin 2-3 kertaa kuussa ulkona ja join kerralla paljon. Kotona en juonut, en ole ollut päihtyneenä lasteni nähden kuin muutaman kerran joissain juhlissa. Mutta se, että join lähes aina juodessani paljon ja humalahakuisesti, häiritsi aika ajoin. Puolisoni sanoi kerran, että joskus häntä jännittää että loukkaan itseni ulkona ollessani, ja se pysäytti. Tuli mieleen joku muinoin tehty audit-testi ”Onko läheisesi pyytänyt sinua vähentämään?” Ja koska minulla on lähisukulaisten joukossa alkoholisteja, tämä aihe on ollut mietinnässä usein. Ehkä tässä kesti näin kauan myös sen vuoksi ettei sitä varsinaista pohjakosketusta ollut? Mene ja tiedä, sen vain sanon että olisinpa tiennyt sen mitä tiedän nyt, kun pohdiskelin lopettamista jo vuosia sitten.

Olen nyttemmin tietenkin perehtynyt aiheeseen paremmin  ja vastauksia löytyisi useampikin.

Alkoholi on karsinogeeni joka lisää erityisesti rintasyövän riskiä, ja lähisukulaiseni on kuollut rintasyöpään.

Alkoholi heikentää unen laatua. Nukun nykyisin todella levollisesti.

Alkoholi on kallista. Quit Thatin mukaan olen säästänyt kohta 1400 euroa. Tosin olen ilmeisesti laittanut kaikki nämä säästetyt euroseni johonkin todella hyvään jemmaan, ei niitä ainakaan tilillä näy.

En ole hukannut avaimiani seitsemään kuukauteen.

Ja viimeiseksi ei mihinkään todennettuun tietoon perustuva omakohtainen huomio. Olen enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan, tunnen syvempää rakkautta elämäni tärkeimpiä ihmisiä kohtaan ja näen enemmän valoa kuin pimeää.

hyvinvointi oma-elama