Sober curious

Raittius on iso puheenaihe näinä päivinä. Sober Curious-liike kannustaa ihmisiä vähentämään alkoholinkäyttöä, löytämään raittiin elämän mukanaan tuomat hyvät vaikutukset ja punnitsemaan omaa käyttöä kriittisesti. Liikkeen takana oli alunperin brittiläinen Ruby Warrington, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Sober Curious: The Blissful Sleep, Greater Focus, Limitless Presence, and Deep Connection Awaiting Us All on the Other Side of Alcohol. Nimi on kamalan pitkä, mutta kirjan aihe kiintoisa.

Liikkeen taakse on syntynyt lukematon määrä nettiyhteisöjä, blogeja ja podcasteja. Viesti on yhtenäinen ja onnellisen riehakas. Raittius on supervoima jonka saadakseen täytyy vain laittaa korkki kiinni. Yhteisöissä jaetaan vinkkejä alkoholittomista juomista, ihmissuhteista tai siitä mitä tehdä kun juomishimo iskee.

Puhelimeen saa applikaatioita jotka kertovat kuinka monta päivää raittius on kestänyt, kuinka monta euroa on säästynyt ja miten maksa jaksaa tänään. Jotkin sovellukset tarjoavat knoppitietoa alkoholin terveyshaitoista.

Itsestä huolehtiminen on iso trendi, ja alkoholin käytön vähentäminen tai lopettaminen käyvät siinä mielessä käsi kädessä tämän kanssa, ettei alkoholilla ole juuri todettuja terveysvaikutuksia. Yksityiset labrat tarjoavat kansalaisille verikoepaketteja joilla voi näppärästi tarkistaa vaikka d-vitamiinitasonsa ja biohakkeroinnistakin on moni ainakin jo kuullut. Jos todella keskittyy virittämään kroppaansa täydellisesti, eihän siihen kuvioon oikein iltamyssy sovi. Paitsi jos se on tehty käävästä.

Trendi vai elämäntapa?

Raittiustrendi ajatuksena herättää myös ristiriitoja, koska osalle ihmisistä asia on elämän ja kuoleman kysymys. Kun osa meistä kokeilee raittiutta, ehkä vähentää ja testailee erilaisia alkoholin käyttötapoja, toipuvat riippuvuussairaat yrittävät sitoutua siihen loppuelämäkseen. Koska yksi on liikaa ja tuhat liian vähän. Raittius voi olla avain normaaliin elämään ja ehkä pakon edessä otettu suunta jota ei välttämättä ole helppoa hyväksyä. Kun osa raittiista puhuu paremmista yöunista, kirkkaammasta ihosta ja turvotuksen vähenemisestä, osa kertoo siitä miten selvisi hengissä. Uuden aallon raittiusyhteisöt somessa pitävät kovaa ääntä eivätkä häpeile tunnustaa karmeita kännitarinoitaan. Vertaistukea on tarjolla mielettömän paljon.  Ehkäpä vetovoima onkin juuri siinä? Ongelmaa ei tarvitse selättää yksin pimeässä kun kaverilta saa vetoapua. Ja voihan olla että ongelmiin herätään aikaisemmin, kun niistä puhutaan avoimemmin.

Itse liitän sanan raitis toipumiseen alkoholismista ja itse en koe olevani toipumassa mistään. Aloitin uuden, paremman elämän johon alkoholi ei enää kuulu, mutta olenko silti luopunut mistään tai puuttuuko elämästäni jotain tärkeää? Minusta ei. Haluaisin uudelleenbrändätä koko termin.

Ennen pandemiavuotta raittius nosti suosiotaan systemaattisesti mutta vuosi eristyksessä ja epätietoisuudessa on hidastanut liikkeen kasvua. Suomalaisten alkoholin kulutus ei liiemmin hetkahtanut epidemiasta. Noin 7 prosenttia THL:n tutkimukseen vastanneista ilmoitti alkoholinkäyttönsä lisääntyneen koronavuoden aikana ja osa, noin 12 % vähensi käyttöään viime vuonna. Näin keskikulutus on pysynyt edellisvuoteen verraten suht samoissa luvuissa. Onneksi emme päässeet kokeilemaan, mitä täydellinen lockdown tekisi alkoholinkulutukselle.

Mitä kävi juomiselle?

Kuulun sukupolveen joka joi nuoruutensa aikana enemmän kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Ja osa meistä juo edelleen, mutta tässä tilastossa sukupuoli aiheuttaa eroavaisuuden. 70- ja 80-luvun taitteessa syntyneet miehet juovat tilastojen mukaan edelleen eniten, mutta saman sukupolven naisten juominen on vähentynyt. Naisilla perheellistyminen vaikuttaa juomiseen vähentävästi, miehillä taas lisäävästi. Ja miehet yleisesti juovat kolme neljäsosaa juodusta alkoholista Suomessa. Tämän reippaan sukupolven jälkeen tulleet ovat vähentäneet alkoholinkulutusta polvi toisensa jälkeen. 2000-luvun vauvat ovat nyt nuoria aikuisia ja juovat hekin vähemmän kuin edeltävä polvi. Sanotaan että tähän vaikuttaa sosiaalinen media, jossa ei haluta näyttäytyä humalassa, sanotaan että terveelliset elämäntavat ovat yleistyneet ja sanotaan että alkoholin hankkiminen on vaikeampaa kuin ennen. Vanhemmat ovat lapsilleen esikuvia myös alkoholinkäytön suhteen eikä kodeissa juoda enää samoissa määrin kuin aikaisemmin. Ja alkoholi on kallista.  Nuorilla on sosiaalisen median myötä muitakin tapoja olla yhdessä kuin kerääntyä nuotion ääreen kierrättämään pulloa.

Aina on nurjakin puoli. Isot massat vähentävät, mutta on myös havaittu että ne harvemmat nuoret jotka juovat, juovat ongelmallisemmin. Päihteiden käyttö kasaantuu pienemmälle ryhmälle. Omia vanhempia lapsia katsellessa tuntuu hurjalta ajatella, että jotkut heidän ikätoverinsa ovat jo kokeilleet päihteitä. Lapsuus loppuu joillakin niin lyhyeen.

Peli paranee

Olin joku aika sitten terassilla Helsingissä, ja kysyin mocktaillistan perään. Pienen hapuilun jälkeen tarjoilija muisti että uusi käytäntö alkoholittomien juomien suhteen oli, että asiakas saa toivoa minkä makuista juomaa haluaa, ja baarimestari toteuttaa sen. Kerroin pitäneeni ennen kovasti white ladyistä, eli kirpeästä lyhyestä ginidrinksusta. Ajattelin kyllä että hohhoijaa, onpa vähän laiskaa ettei ole listaa jaksettu tehdä. Mutta kaikki annettiin anteeksi kun juomani saapui pöytään. Se oli kaunis ja maistui ihanasti sitruunalle ja yrteille. Olin todella iloisesti yllättynyt. Ei ole kovin kauaa siitä kun monessa paikassa vaihtoehdot olivat hanavesi, limsa tai kahvi. Tai alkoholiton Nikolai, ja sekin kylmänä vain jos joku oli muistanut täyttää niitä kylmäkaappiin aamulla. Holittomia juovat asiakkaat ovat kasvava segmentti, joka kannattaa pitää mielessä kun suunnittelee juomalistoja. Huolella käsityönä valmistetun mocktailin ei tarvitse katteissa hävitä viinaksille lainkaan.