Juo kuin nainen

Elämässäni on ollut aikoja kun olen, anteeksi vain tämä sukupuolinormatiivinen termi, juonut kuin mies. Tarkoitan sillä että ystäväporukkamme joi paljon, äänekkäästi ja näyttävästi. Kierros jallushotteja ja toinen jägeriä. Meillä oli kantapaikkoja joissa tutut baarimestarit tekivät pyytämättä drinksut tuplana. Valtasimme porukalla tanssilattian tai  baaritiskin, emmekä väistelleet ketään. Joidenkin mielestä käytöksemme oli varmasti provosoivaa, epänaisellista tai muuten epäsopivaa, minulle se oli tasa-arvoa. Mutta alkoholin käyttö ei ole tasa-arvoista. Naisten ja miesten väliset erot alkoholihaittojen ilmenemisessä ovat merkittäviä, ja tässä tarkoitan fyysisiä ja sosiaalisia haittoja. Psyykkiset vaikutukset jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle. Tässä kirjoituksessa puhun keskimääräisistä mies- ja  naisvartaloista, koska fyysisesti miesten ja naisten kehonkoostumus on erilainen. Ja keskityn vain sukupuolittuneisiin alkoholihaittoihin, lista kaikista haittavaikutuksista on tietysti pidempi.

Humalan fysiikka

Keskimääräisesti naisvartalo on pienempi massaltaan ja sisältää vähemmän vettä ja enemmän rasvaa kuin miesvartalo, ja näin ollen sama määrä vesiliukoista alkoholia vaikuttaa naisiin voimakkaammin kuin miehiin. Alkoholi palaa naiskehossa hitaammin ja nostaa veren alkoholipitoisuutta korkeammaksi ja näin vaikutus sisäelimiin on voimakkaampi ja pitkäkestoisempi. Alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat myös manifestoituvat naiskehoissa lyhyemmän käytön jälkeen, naisten sydän, aivot ja maksa vaurioituvat pienemmistä määristä ja vähemmistä vuosista alkoholin parissa.

Alkoholi voi häiritä naisten hormonitoimintaa koska se vaikuttaa sukupuolihormonien tuotantoon. Tästä voi seurata epäsäännöllinen kierto tai muita kuukautiskierron häiriöitä. Raskautumisaika voi pidentyä merkittävästi jos kierto on epäsäännöllinen ja ovulaation ajankohtaa ei osaa ennakoida. Tai toisinpäin, säännöllistä kiertoa voi käyttää myös ehkäisymenetelmänä ja jos kierto siinä tilanteessa menee sekaisin, voi tulla epätoivottuja raskauksia. Alkoholi lisää naisen kehon testosteronin tuotantoa ja pitkässä juoksussa se voi aiheuttaa kasvojen karvoituksen lisääntymistä ja hiusten ohenemista. Jo kertaluontoinen alkoholinkäyttö nostaa naisen testosteronitasoja moninkertaiseksi, mutta ikävät sivuvaikutukset ottavat onneksi aikansa.

Alkoholi lisää naisilla rintasyövän riskiä. Toki alkoholi lisää muidenkin syöpien riskiä, joidenkin arvioiden mukaan alkoholi aiheuttaa noin 4 % kaikista syövistä. Itselläni on epäilys, että minulla voisi olla geneettisesti kohonnut rintasyöpäriski, asiaa ei kuitenkaan ole koskaan tutkittu koska en ole halunnut sitä mahdollista taakkaa kannettavakseni. Loppupeleissä se epäilyskin oli osa korsista keossa, joka johti lopettamispäätökseen. Nyt voin ainakin todeta tehneeni parhaani sen asian suhteen, tuli mitä tuli.

Naisen keho kuluttaa keskimäärin vähemmän kaloreita kuin mieskeho, ja näin alkoholista tulleet ylimääräiset kalorit varastoituvat herkemmin. Ja raskausaika on tietysti ihan oma lukunsa, silloin ei mikään määrä ole riskitöntä.

Hyväksikäytetty ja helppo

Useissa naisten alkoholismia käsittelevissä artikkeleissa ja alkoholivalistuksessa nostetaan esille päihtyneen naisen alttius hyväksikäytölle. Tässä ajatuksessa on iso rakenteisiin valettu ongelma, sillä hyväksikäyttö ei koskaan ole uhrin syy, vaan aina tekijän. Myös humalainen ei on ei, ja jos suostumusta seksille ei kykene voimakkaan päihtymyksen vuoksi antamaan, on kyseessä seksuaalirikos. Tästä huolimatta hovioikeudessa Suomessa on mm. alennettu käräjäoikeudessa annettua raiskaustuomiota uhrin sammumisen vuoksi. Siis raiskaa vaan, mutta juota ensin niin humalaan ettei uhri pistä hanttiin. Ei tule ruhjeita itsepuolustuksesta.

Päihtynyt ihminen ei ole kaunista katseltavaa, oli sukupuoli mikä hyvänsä, mutta onko suhtautumisessa humalaisiin miehiin ja naisiin kuitenkin sävyero? Naiseus sisältää jonkinlaisen ulkopuolelta asetetun huoltamisen ajatuksen, ja hillittömänä humalassa esiintyvä nainen nähdään todennäköisesti vastuuttomampana kuin samassa humalatilassa esiintyvä mies. Ehkä juuri tämän vuoksi naiset ovat taitavia salaamaan alkoholiongelmansa ulkopuolisilta ja monet alkoholistinaiset voivat elää vuosia sairautensa kanssa hyvinkin normaalin näköistä elämää.  Humalaisen naisen ”helppoudesta” on myös ennakko-oletus jollaista ei humalaisesta miehestä ole. Käsitys, jonka mukaan naiset, jotka selvin päin pidättäytyvät vaikkapa irtosuhteista, on päihtyneenä mahdollista saada haksahtamaan niihin. Tässä tullaan myös sellaisen ongelman äärelle, että oletus humalaisen helppoudesta luo häntä lähestyville ihmisille kuvitteellisen oikeutuksen koskettamiseen ja vähentää hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Täyttyvät lasit

40 vuodessa naisten alkoholinkäyttö on kuusinkertaistunut, käy ilmi THL:n Näin Suomi juo-julkaisusta. Samassa ajassa miesten käyttö on kaksinkertaistunut. Kiritään keskimääräisessä käytössä koko ajan, mutta kokonaan raittiita naisista on 15% kun taas miehistä 12%. Vielä 70-luvulla monissa ravintoloissa oli käytäntö ettei yksinäistä naista päästetty ravintolaan, ja tämä käytäntö alkoi vapautua vasta vuonna 1977. Ensin naiset pääsivät yksin ruokaravintoloihin ja siitä pikkuhiljaa myös anniskelupaikkoihin.Taustalla oli ajatus siitä että yksin ravintolassa oleskeleva nainen on todennäköisesti töitä etsivä seksityöntekijä, ja tämän katsottiin huonontavan ravintolan tasoa. Aivot nyrjähtävät vähän pois paikoiltaan kun ajattelen tätä. Äitini sukupolvi on kokenut tämän murroksen, se ei tosiaankaan ole kovin kaukana historiassa. Tosin silloin ei myöskään saanut itse siirtää mukiansa pöydästä toiseen jos mieli vaihtaa seuruetta, vaan paikalle piti pyytää tarjoilija, joka siirsi juomat.

Siis tasa-arvon lisääntyessä naisten juominen on lisääntynyt, mutta koska naisten kehot kärsivät alkoholin haitoista enemmän kuin miesten, seuraukset eivät olekaan tasa-arvoisia. Ennakko-oletusten vuoksi myös naisten alkoholiongelmat, sydänvaivat ja monet muut naisille epätyypilliset terveysongelmat diagnosoidaan ensin väärin terveydenhuollossa. Sydänkohtaus näyttää naisella erilaiselta kuin miehellä tai elokuvissa. Alkoholiongelmainen äiti voi salata tilansa lääkäreiltä ja läheisiltä koska se ei ole tyypillistä eikä sitä osata epäillä. Me häviämme tässä monella tasolla, terveytemme kärsii enemmän ja sosiaalisia haittoja ilmaantuu herkemmin.

hyvinvointi tasa-arvo terveys

Koronakulttuuria

Meitä lykästi kun kälyseni kyseli pari viikkoa sitten, että haluaisimmeko kenties tehdä jotain kahdestaan ystäväpäiväviikonloppuna, hän voisi tulla kaitsemaan lapsia illaksi. Kiljahdin riemusta ja vastasin kyllä. Sitten aloin kartoittamaan mitä kaikkea hauskaa olisi palvelutarjottimella ja masennus alkoi hiipiä huppuun. Ei mitään! Leffat, museot, harrastepaikat kiinni, kiinni, kiinni. Jäljelle jäi siis ravintolaillallinen. Ja ihan totuuden nimissä, lautaselle kauniisti aseteltu annos lämmintä ruokaa jonka saa syödä rauhassa ja jota en itse ole valmistanut, on ihan todella ihanaa luksusta ja olen iloinen että pääsimme syömään yhdessä. Ravintolassa oli mukavan rauhallista, henkilökunnalla suojaimet ja asiakaspaikkoja vähennetty niin että saimme istua omassa pikku kuplassa.

Kotimatkalla poikkesimme yksillä paikallisessa, lähinnä siksi että kello oli vielä niin vähän ja toivoimme että lapset menisivät nukkumaan ennen kotiutumistamme, ja siellä taas oli tosi humalainen meno niissä muutamassa pöydässä jossa asiakkaita istui. Pistää miettimään, miksi ihmeessä ne museot tai leffateatterit on kiinni kun baarissa saa istua vieraiden ihmisten kanssa vaikka monta tuntia samassa ilmatilassa. Baarissa ei edes oikein voi maskia käyttää jos meinaa suun kautta nauttia juomansa. Vaikken asiasta syvemmin tiedä, tuntuu että riskit olisivat suht samaa luokkaa tai pienemmät leffateatterissa, esittävän taiteen laitoksissa tai museossa kuin ruokaravintolassa. Baarit ovat villi kortti, kun humalaiset ihmiset toimivat arvaamattomilla tavoilla, hakevat läheisyyttä ja puhuvat kovaan ääneen toistensa suihin. Vaikka ravintolahenkilökunta kuinka yrittäisi kaitsea humalaista asiakasta pitämään turvavälejä, sellainen on mahdotonta. Siksi on hyvä, että vain alkoholia tarjoavien ravintoloiden toimintaa on rajoitettu tiukemmin.

Mutta kyllä oli joka tapauksessa hauskaa päästä pois kotoa kahdestaan. Mukavuuden huipentumana menimme autolla treffeille, ovelta ovelle ja takaisin. Kyllä ei ennenvanhaan olisi kumpikaan ollut ajokunnossa, saati kotona ennen kymmentä.

Oispa kulttuuria

Ikävöin taidetta. Teatteria, leffoja, elävää musiikkia, taidenäyttelyitä. Kävin jokin aika sitten ystävän kanssa Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Van Goghin piirroksia ja se pieni näyttelyn rääpäle ensimmäistä kertaa kuukausiin tuntui ihanalta. Oli kerrassaan ilahduttavaa nähdä ystävää, katsoa taidetta ja nauttia elämästä vähän kuin ennen poikkeustilaa. Mutta se on vain yksi näyttely ja se on nyt nähty. Tarjonta pääkaupunkiseudulla on todella vähäistä, ja museomatkailu muille paikkakunnille tuntuu työläältä. Viime viikolla uutisoitiin että Amos Rex avaa ovensa ja näyttelyyn myydään vain ennakkolippuja. Lippupalvelu kaatui kaupankäynnin ensihetkillä ja liput myytiin hujauksessa loppuun moneksi viikoksi. Ymmärrän toki että tämä kaikki tehdään sen vuoksi että voisimme mahdollisimman pian palata normaalimpaan arkeen, mutta joitain näistä rajoitteista on silti vaikeaa ymmärtää.

Ja sitten, kuin kosmos olisi kuullut hätäni, ystävä pyysi kävelylle ja ehdotti yllättäen Hakunilan taidereittiä, joka koostuu eri taiteilijoiden tekemistä muraaleista ja muista ulkotilassa olevista taideteoksista. Kierros oli suht lyhyt, meillä kesti ehkä noin 40 minuuttia ja kävelimme kaikessa rauhassa, otimme kuvia ja tutkimme teoksia. Se on SAV-taidekollektiivin kokonaisuus ja lisätietoa löytyy täältä: https://www.savtaide.fi/taidereitit Toinen kollektiivin taidereitti menee Koivukylässä, ehkäpä sinne seuraavaksi. Tästä innostuin etsimään muitakin vastaavia, koska myös tekemisen puute on tällä hetkellä merkittävä. Pääkaupunkiseudulla on mieletön määrä ulkoilmassa olevia taidekohteita, veistoksia, muraaleja ja katutaidetta, ja erilaisia kuratoituja kokonaisuuksia löytyy netistä paljon. Lähiaikoina sääkin suosii ulkona harhailevaa taiteenystävää, mutta jotkin teoksista voivat tietysti olla lumen peitossa. Alla löytämäni kohteet joista osa olikin jo tuttuja, mutta paljon myös sellaista jossa en ole käynyt.

Sörkan julkisen taiteen reitti kiertää Kalliossa: https://www.kfkkv.fi/445577421  Osa tätä on Lintulahdenaukiolla oleva hanhiveistosteos, joka kylpee lastemme suosiossa kesäisin, hanhiparvi lentää maan tasossa ja niillä pääsee ratsastamaan. Lintulahti on muutenkin kivaa aluetta, siellä on paljon portaita jos mielii vähän hengästyä ja pari pientä leikkipuistoa.

HAMin sivulle on koottu Helsingin kaupungin julkisesta taiteesta veistosreittejä ja muita teemallisia kierroksia, esimerkiksi Tove Janssonin elämänpolku-kierros tai juoksulenkki patsaiden kanssa. Tove-kierros menee ehdottomasti tehtävää-listalle. https://reitit.hamhelsinki.fi

Kalasatamassa näkyy olevan ympäristötaidehanke, josta en kylläkään löytänyt mitään karttaa jonka kanssa kierrellä, mutta Helsingin sivuilla teokset on luetteloitu ja osoitteet merkitty: https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasataman-ymparistotaide

Helsinki Urban Art on katutaiteeseen keskittynyt yhdistys ja heidän sivuillaan on monta eri projektia joita voi käydä katselemassa ulkoilmassa. Pasilan kierroksen olen käynyt, ja yllätyin miten paljon siellä oli tosi hienoja teoksia. Muraaleja, reliefejä ja veistoksia. Itä-Pasila on siitäkin hauska, kun siellä kaupunki on kuin kahdessa kerroksessa. On paljon portaikkoja ja yllättäviä paikkoja joita ei ensi alkuun edes hoksaa. https://www.helsinkiurbanart.com

Sain itsekin tästä intoa lähteä kiertelemään vaikka kaikki nämä reitit, lasten ja eväiden kanssa silmät auki pihalle. Ja kuinka hyvä tapa tavata ystäviä, nyt kun kaikki kiva on kiinni. Jotkin ystävistäni elävät tällä hetkellä hyvin tarkasti suojattua elämää, heitä tuskin saisin ravintolaan illalliselle tai leffaan, mutta kävelylenkille varmasti. Itse teen myös asiakaspalvelutyötä, lapseni käyvät koulussa ja puoliso omalla työpaikallaan päivittäin joten linnoittautuminen omien seinien sisälle ei ole ollut mahdollista koko tämän kriisin aikana, mutta kaikki me selviydymme tästä omalla tavallamme.

Ehkä seuraavan kerran menemmekin puolison kanssa treffeillä ulkoilemaan yhteensopivat tuulipuvut kahisten ja vasta sen jälkeen syömään.

(Tosin näin jälkikäteen on selvinnyt, että jotkut pienet leffateatterit, kuten Kino Engel ovat auki ja myyvät 10 lippua/näytös. Eli olisimme päässeet leffaan jos olisin selvittänyt asiat perusteellisemmin.)

kulttuuri parisuhde museot-ja-nayttelyt ajattelin-tanaan