Selvästi rentona

Alkoholi rentouttaa. Rankan päivän jälkeen ansaitsee drinkin. Raskaat työt, raskaat huvit. Kulttuurimme narratiivissa alkoholi on palkinto, tauko, ansaittu pako, nautinto joka kuuluu raskaan työn raatajille. Tämä tarina tunkee silmille joka paikassa. Poliisisarjan päähenkilö juo liikaa mutta se on ymmärrettävää koska hänen työnsä on niin vaativaa. Sitcomeissa viinilasit istuvat pöydän laidalla ihan muina myrkkyinä, tapahtumien taustalla vähän kuin kuvituksena. Kun vastaan tulee isompi kriisi, kaivetaan esiin väkevät. Kauppakeskuksissa tarjotaan taukoa shoppailusta, kuohari virkistää asioiden hoitelun lomassa. Olutjoogaa hyvinvointiin ja viiniä kampaamokäynnin lomassa. Kylpylässä totaalinen rentoutuminen porealtaan ja allasbaarin äärellä.

Kuplivat lasit

Välillä tuntuu että juomattomuus on laittanut nenälleni promillelasit, ja huomaan alkoholia ihan koko ajan ja joka puolella. Ja monesti ihan väärissä paikoissa. En tiedä mitä pitäisi ajatella vauvan potkupuvusta jossa lukee ”Shut up liver, you’re fine” tai ”Mommy’s little drinking buddy” Konteksti on täysin älyvapaa. Facebookista löytyy myös lukematon määrä ryhmiä vanhemmille jotka tykkäävät juoda. Mommy needs vodka, Dad needs a beer, Mommy needs a bottle of wine… Sosiaalinen media täytyy perjantaisin kuvista joissa ihmiset viettävät aikaa yhdessä, lasien kanssa. Maljojen nostoja kuohuvalla, herkkuaterioita viineineen, nuotiopiirejä olutpullojen kanssa. Ja viesti on usein se, että koska arki on selätetty, voi vihdoin ottaa rennosti. Kaikki tämä normalisoi alkoholin käyttöä, ja herättää ainakin minussa kysymyksen, miksi vanhemmuus tai työelämä on niin raskasta että siitä täytyy saada toistuvasti taukoja tai rentoutua alkoholin avulla? Ehkä rima on liian korkealla kaikessa? Olisiko pysähtymisen paikka? Hoida syytä, älä oiretta.

Satunnaisesta tottumus

Pari rentouttavaa työpäivän jälkeen ei kuulosta kovin pahalta, mutta jos se toistuukin joka päivä, miten vaikutus muuttuu? Minulle selitettiin hiljattain mitä toleranssin kasvu ja alkoholin aivoissa aiheuttamat muutokset aiheuttavat. Kuvio, jolla tätä havannoillistettiin, oli laskeva viivakaavio, jossa pystyakselin arvot olivat masennus, normaaliolotila ja euforia, vaaka-akseli on aika ja viiva merkkaa alkoholin käyttöä. Eli kun juodaan, alkoholi nostaa ihmisen mielialaa, ja vaikutuksen lakattua olotila palautuu jatkuvassa käytössä aina hieman lähtöpistettä alemmas. Tämä johtuu esimerkiksi aivoissa vaikuttavasta mielihyvähormoni dopamiinista, jonka vapautuminen vähenee pitkäaikaisessa alkoholinkäytössä. (kuva on vähän kökkö, mutta idea on napattu Annie Gracen kirjasta This Naked Mind, jolle lämmin suositus) Eli rentouttava iltaviini voi pitkässä juoksussa aiheuttaa masennusta ja stressiä, ja kääntyä itseään vastaan, kun toleranssi kasvaa ja annoksia lisätään saman vaikutuksen saamiseksi. Lasillinen pari kertaa viikossa tuskin vaikuttaa ihmiseen suuresti, mutta entä pari kolme lasia pari kolme kertaa viikossa?

Pysähtyminen

Millä sitten maadoittaa itsensä raskaan päivän jälkeen, kun lapset on hulinoineet niin että päätä jyskyttää, puoliso märisee jostain tekemättömästä hommasta, töissä hengitetään niskaan, ja pitäisi se iltaruokakin saada tulille? Itse juon usein kupillisen teetä tai kahvia ihan omassa rauhassa siten että pysähdyn tietoisesti. Otan sen hetken itselleni, teen vaikka pesän sohvaan ja kaadan kahvin lempparikuppiini ja jos kukaan ei mölise siinä vieressä, laitan vielä musiikkia soimaan. Ei se aine vaan sen tarkoitus, tietoisuus siitä että teen sen itseäni varten, rentoutuakseni. Tai sitten me puolison kanssa hörpätään kahvit keittiössä iltaruoan päälle, laitetaan ovi kiinni ja ollaan kahdestaan. Alkoholiton olut, mocktail tai lasillinen kombuchaa toimivat myös.

Jos on kunnolla aikaa ja keskittymiskykyä, teen hengitysharjoituksia. Laatikkohengitys ja tulihengitys ovat oikeasti toimivia harjoitteita, mutta olen niin aloittelija vielä että tarvitsen niihin oman rauhan, että ne onnistuvat. Olin jokin aika sitten turkkilaisessa saunassa, ajattelin olevani siellä yksin ja tein juurikin tuota tulihengitystä. Siinä hengitetään valittu aika oikein nopeasti ja terävästi sisään ja ulos, ja se kuulostaa vähän läähättämiseltä. No, en ollut yksin, joku sieltä toisesta nurkasta lähti vaivautuneenä könyämään ulos kun olin siinä aikani sihissyt. (Jos nämä kiinnostavat enemmän, Youtubesta löytyy videoita hakusanoilla box breathing tai equal breathing ja breath of fire) Tietoinen hengitys on vaikuttavaa, euforia joka leviää vartaloon tuntuu melkein kemialliselta. Ollaan taas vähän siellä huruosastolla, mutta ihmisten tiedetään aiheuttaneen itselleen jopa hallusinaatioita keskittymällä ja sulkemalla muun maailman pois. Ilman kemikaaleja siis. Ihan mieletöntä.

Jos minun olisi mahdollista helposti ujuttaa päiviini kylmässä luonnonvedessä uiminen säännöllisesti, tekisin sen heti. Se kokonaisvaltainen rentous ja euforinen humaus joka seuraa kylmäaltistusta on todella ihanaa. Nyt teen sitä kylmien suihkujen muodossa, mutta niin se on vaikeampaa. Vaatii melkoista mielenlujuutta pakottaa itsensä seisomaan paikallaan jääkylmässä vesisuihkussa omassa kylppärissä, kun suihkun saa kiinni hetkessä. Kylmäaltistuksella tiedetään olevan muitakin terveysvaikutuksia, kuten vastustuskyvyn paraneminen, verenkierron tehostuminen ja stressin väheneminen.

Viimeisenä tällä listalla on sauna. Vaikeampi tietysti toteuttaa akuutissa stressitilanteessa, mutta sen taika omassa elämässäni onkin siinä, että se pitää stressiä loitolla. Viikkorutiineihin kuuluu, että perjantaisin käymme puolison kanssa saunassa ja puhumme kaikesta. Iloista, suruista, huolista ja haaveista.

En ole tämän lähes vuoden aikana kaivannut alkoholia rentoutumiseen kertaakaan. Olen elänyt läpi pandemian ja massiivisen terveyskriisin  ja kohdannut siitä aiheutuvan stressin selvin päin. Mun lapset on edelleen ihan yhtä rasittavia sille päälle sattuessaan ja töissä on jopa raskaampaa kuin vuosi sitten. Mutta jokin on toisin pääni sisällä. Kun jätin juomisesta muodostuneen tottumuksen ja opin kuuntelemaan itseäni, elämässäni vastaantulevat haasteet tuntuvat pienentyneen. Alkoholi ei tee elämästä hauskempaa, asioista helpompia eikä ongelmista pienempiä. Ne ovat mitä ovat, oli alkoholia tai ei. Mutta jos joku olisi tullut pari vuotta sitten kertomaan että kato hengittelemällä niistä työkriiseistä ja perhe-elämän haasteista läpi vaan, olisin varmasti kuitannut jutun  hihhulointina. Tämä täytyy kokea että sen ymmärtää.

hyvinvointi hyva-olo

Kuivat pyhät

Joulun aikaan Alkon myynti ampaisee jyrkästi nousevalle käyrälle, kun suuri osa suomalaisista varautuu viettämään aikaa läheistensä kanssa vuoden päätteeksi. Alkoholi on ollut osa meidänkin perheen juhlapyhiä jo monet vuodet. Jouluun on kuulunut tissuttelu glögillä tai punaviinillä viimeistään lounasaikaan, pääsiäiseen baarikierros koska pitkät pyhät, vappuun skumppapiknik ja kun juhannuksena kurvataan mökille, kaljaa pitää olla sit tarpeeksi koska kaupat on kiinni. Paitsi eihän ne edes ole mutta kuka silloin muka jaksaa lähteä tankkausreissulle? Itselläni on takana tänä vuonna jo kolme neljästä selvin päin, tietysti koronan takia pääsiäisen baarireissut oli muutenkin poissa palvelutarjottimelta. Mutta onko joulu se hankalin? On se ainakin pisin, tänä vuonna minulle tulee yli kaksi viikkoa vapaata töistä joulun aikaan, siihen päälle vielä pikkujoulusesonki niin puhutaan jo aika maratonista.

Pikkujoulukausi

jäänee tänä vuonna aika hiljaiseksi, ja nyt se jopa harmittaa. Olin alunperin vähän varautunut juhlasesongin suhteen koska kalenterissa olisi ollut myös sellaisten porukoiden juhlia joissa en ole vielä ollut avoimesti juomatta. Työpaikan kokoontumiset ja harrastuskuvioiden illanvietot. Mutta sitten taas odotin kovasti kaikkien tapaamista tämän pitkän syksyn jälkeen. Olisi ollut todella ihanaa kokoontua isolla porukalla ja juhlia ihan täysillä. Yksi ylihyvä puoli raittiina bailaamisessa on se, että kun laittautuu lähtiessä nätiksi, tällinki kestää tosi paljon paremmin kuin juodessa. Huulipunat ei suttaannu, kampaus kestää paremmin ja nilkat ei niksahtele korkkareissa niin helposti. Sieppaa kun en pääse ulkoiluttamaan korkeimpia korkoja ja uutta huulipunaa.

Jouluksi lähdemme mummolaan jos tilanne sen sallii, ja tulemme pois vasta ensi vuoden puolella. Näihin jouluihin on aina kuulunut baari-iltoja paikallisessa, ainakin tapaninpäivänä ja Trivial Pursuit-pelit aikuisten kesken iltaisin, viinipullojen kera. Saunakaljoja unohtamatta ja saunahan tietenkin lämpiää joka ilta.

Alkoholitonta alkoholia

Tänä vuonna ajattelin panostaa aikuisten alkoholittomiin juomiin. Matkaan lähtee kunnollisen mocktail-baarin ainekset ja hyvä valikoima alkoholittomia oluita. Heinossa tuli vastaan jopa kaksi alkoholitonta tislettä, vähän kuin holitonta giniä. Seedlip on käsittääkseni ensimmäisiä ja tunnetuimpia alkoholittomia tisleitä valmistaneita yrityksiä. Itsenikin oli ensin vähän hankalaa kiertää aivojani tämän konseptin, alkoholittoman viinan, ympärille, mutta nyt kokeiltuani sitä ymmärrän. Se, että valmistaa maistuvan juoman huolella ja istuu alas sitä nauttimaan, ei katso lasin sisältöä, vaan ajatus on tärkein. Hetki aikaa ja huolenpitoa. Ajattelin myös keitellä oman glögin, olen jo parin viikon ajan tehnyt kotona tuoksuvaa chai-teetä enkä tunnu saavan tarpeekseni lämmittävistä mausteista nyt kylmänä vuodenaikana. Kumina, kaneli, neilikka, mustapippuri ja inkivääri mustaherukkamehun kanssa ovat aivan mahtava aromaattinen yhdistelmä.

Tapsan tanssit

Mitäs sitten kun pyhinä lähdetään sinne paikalliseen ja täytyy ehkä tulla ulos kaapista niille vanhoille tutuille? Yksi hyvä neuvo, jonka luin joltain alkoholitonta elämäntapaa käsittelevältä sivustolta oli ”Act like a non smoker” Raittius voi olla ihan yhtä iso asia terveyden kannalta kuin tupakoinnin lopettaminen ja siitä voi olla yhtä ylpeä ja varma kuin savuttomuudesta. Tämä tietysti sopii vain heille, jotka haluavat olla julkisesti raittiita. Ihmisen juomattomuus ei kuulu kellekään muulle ja jos siitä ei halua puhua Tapaninpäivänä baarissa vanhojen luokkakavereiden seurassa, on useita hyviksi havaittuja selityksiä annettavaksi. Antibioottikuuri tai muu lääkitys, aikainen herätys, tulin autolla, kuntokuuri, vedonlyönti ja niin edelleen. Jos joku siis huomaa ettei juoda alkoholia, sehän menee myös monilta ohi jos ei oteta yhteisiä kierroksia. Itse olen jo kertonut monille asiasta ja päätin alun haparoinnin jälkeen että rehellisyys on minulle sopiva tapa.

Ai miksi? Koska ei huvita juoda.

Joissain ihmisissä tämä aiheuttaa kysymystulvan, ja vähän illasta ja ihmisistä riippuen vastaan joko pitkän tai lyhyen kaavan mukaan. Kerron kyllä omista kokemuksistani kiinnostuneille, mutta en ole kellekään selitystä velkaa vain siksi että tämä keksii sellaista kysyä.

Äidin pikku apuri

Valmistelupuuhissa alkoholilla on ollut paikkansa minunkin jouluissani, ruoanlaiton ja leivonnan sivussa on tyhjentynyt lasillinen jos toinenkin viiniä. Kiireettömyys ja monta päivää jatkuvat pyhät mahdollistavat tissuttelun vaikka pitkin päivää, ja kaikkihan silloin juovat. On olemassa harha, että alkoholi kuuluu jouluun, juhliin ja rentoutumiseen jotenkin erottamattomasti. Tai että ei sukulaisia kestä selvin päin niin montaa päivää. Tai että jouluruokien valmistaminen ja lahjojen pakkaaminen on sen mittaluokan koitos, että ne tehtyään viimeistään ansaitsee annoksen alkoholia palkinnoksi reippaudesta. Ylipäätään, kun aikuinen ihminen hemmottelee itseään, alkoholi on monesti mukana kuviossa. Mua naurattaa kuvat ihmisistä rentoutumassa kylpyammeessa ja punaviinilasista siinä laidalla keikkumassa. Niska jäykistyy jo kuvaa katsoessa kun jännittää, että se lasi kilahtaa laattalattialle säpäleiksi.

Levännyt ja läsnä

Mitä hyviä puolia sitten odotan holittomilta joulun pyhiltä? Ainakin sitä, että en ole loman jälkeen loman tarpeessa. Jos tissuttelisin koko joulun, olisin hyvin todennäköisesti tammikuun ja töiden alkaessa väsynyt, alavireinen ja turvoksissa. Toki liika graavilohikin saattaa muodostaa pusseja jos vaikka mihin, mutta ainakin ne omegat vaikuttavat aivoihin positiivisesti. Virtaa on enemmän myös pyhien aikana touhuta perheen kesken. Rahaa säästyy, paljon. En jää paitsi mistään kun olen läsnä koko ajan. Eikä tarvitse miettiä ottaisiko vaiko eikö. Puolisoni oli jostain napannut neuvon ”Tee päätös joka tekee tuhannesta seuraavasta päätöksestä turhan”. Kun päätin lopettaa kokonaan, enkä vain vähentää, tein kaikki  juomispäätökset kerralla. Mun ei tarvitse enää miettiä otanko vielä, otanko jo, otanko tänään, jos otan vielä, kuinka sitten käy, milloin voin ottaa, loppuuko meillä viini kesken, ehtiikö vielä paikalliseen, ja niin edelleen. Olen vapauttanut mielettömän paljon ajatuskaistaa jättämällä alkoholista huolehtimisen pois. Sekin rentouttaa. Alkoholi oli ehkä kuitenkin aiheuttanut minussa pienen huomaamattoman riippuvuuden, jonka vuoksi alitajuisesti mietin sitä monissa tilanteissa. Nyt se pikku nakutus ei häiritse enää.

Ja kun ei ole kankkusta, voin aamuisin käydä lenkillä ja sitten syödä enemmän suklaata.

perhe tapahtumat-ja-juhlat