Kasvun paikka

Minä olen tempperamenttinen ja äkkipikainenkin ihminen, olen aina ollut. Vanhemmiten särmät ovat toki hiukan silottuneet, mutta kyllä vieläkin kuohahtaa helposti. Ekstroverttina ihmisenä sen sitten huomaa ympäristökin. Olen myös ajatuksissani, sanoissani ja teoissani nopea, siedän huonosti epäolennaista jaarittelua ja epärationaalisuutta.  Jos tunne menee järjen edelle, näen punaista. Onneksi tiedostan nämä ominaisuuteni ja kykenen niitä hallitsemaan. Mutta en aina. Joskus hermo vaan menee ja kamat lentävät (yleensä kylläkin vain kuvaannollisesti ja verbaalisesti).  Viime viikolla suivaannuin työpaikan toimimattomaan tietokoneohjelmaan siihen malliin, että pomo piti pienen puhuttelun käytökseni vaikutuksesta työpaikan ilmapiiriin. Silloin kiukutti ja masensi kaikki: pomo, oma käytös, kyvyttömyys olla kuin muut – ja se tietokoneohjelma. En kuitenkaan voi olla eri mieltä esimiehen kanssa puhuttelun aiheellisuudesta: kaikilla työntekijöillä on vastuu työilmapiiristä, eikä kukaan saa sitä pilata lapsellisella kiukuttelulla. Jotkut ovat vielä muita paljon herkempiä työkaverin rähjäämiselle, vaikka se ei itseen kohdistukaan.

Muutamaa päivää myöhemmin illastin isomman porukan kanssa, minulle ennestään tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa halusinkin viettää aikaa. Minun on helppo tulla ihmisten kanssa toimeen ja tutustua uusiin tyyppeihin. Small talk ei tuota vaikeuksia. Mutta olin hiukan huolissani: mitä jos olisin tavannut jonkun läsnäolijoista työssäni ja tehnyt mahdollisesti ylimielisen ja tunteettoman vaikutuksen? Kyllä se saattaisi olla mahdollista, en aina ole empaattisuuden ruumiillistuma; etenkin jos on kiire ja jäädään jankkaamaan – minun mielestäni – itsestäänselvyyksiä tai asiaa, josta ihan varmasti tiedän enemmän. Minun ammatissani kun asiakas ei aina ole oikeassa.

Kurjahan se on huomatta itsessään aikamoisen epämiellyttäviä piirteitä. Onneksi kuitenkin käytökseensä voi vaikuttaa. En minä halua tulla muistetuksi ikävänä rähjääjänä, jota työkaverit kaihtavat. Nyt yritän muistaa keskittyä vielä enemmän ystävälliseen, toisia arvostavaan käytökseen kaikissa tilanteissa.  Ei sitten tarvitse uusia ihmisiä kohdatessaan pelätä, että joku tunnistaisi minut sinä epäystävällisenä ja työlääntyneenä, toisia nolaavana tyyppinä. Kun en oikeasti halua sellainen olla.