Anna anteeksi!

Kun minä olin pieni, äiti opetti pyytämään anteeksi jos olin tarkoituksella tai vahingossa tehnyt jotain tyhmää. Siskon kanssa tappelu päättyi aina silloin tällöin itkuun ja harmitukseen, ja äiti laittoi pyytämään anteeksi, vastavuoroisesti siskon piti sanoa ”Saat anteeksi”. On tärkeää, että lapsena oppii ottamaan muut huomioon ja tarvittaessa pyytämään anteeksi, näin lapsesta kasvaa sosiaalinen ja muut huomioiva. Mutta yhtä tärkeää – ellei ehkä tärkeämpääkin – on osata antaa anteeksi. Sydämestään.

Anteeksiantaminen parantaa ennen kaikkea omaa elämänlaatua. Ihmiset kohtelevat välillä toisiaan epäreilusti, joskus tarkoittamattaan ja joskus täysin tieten tahtoen. Huono kohtelu jää mieleen ja rikkoo suhteita. Anteeksi antaminen, vaikka toinen osapuoli ei edes sitä pyytäisi, helpottaa molempien olemista. Erityisen tärkeää on antaa anteeksi, jos joku sitä sydämestään pyytää.

Anteeksi voi antaa ihan itsekseenkin, vaikka väärintekijä olisi jo poissa elämästäsi pysyvästi. Mene vaikka peilin eteen ja lausu ääneen anteeksi antosi. Mietiskele ja makustele anteeksiantoa, miltä nyt tuntuu kun ihan oikeasti olet antanut anteeksi kokemasi epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden. Tuntuu hyvältä, kevyeltä ja vapaalta, eikö? Onnelliselta.

“When you forgive, you in no way change the past – but you sure do change the future.”  Bernard Meltzer