Kohtaaminen

Yövyin viikonloppuna hotellissa pikkukaupungissa. Aamulla tietenkin hotelliaamiaiselle ajan ja sunnuntaihesarin kanssa. Siinä aamiaista nauttiessa oli hyvä myös vaivihkaa tarkkailla muita hotellivieraita: paria lapsiperhettä, iäkästä pariskuntaa ja hääporukkaa. Naapuripöytään istahti yksinäinen keski-ikäinen mies aamupalansa kanssa: kuppi kahvia, sämpylä, leikkeleitä – ja iso olut. Vähän nukkavieru ilmestys, tuulitakki niskassa. Ei mikään statusmies tai alfauros, tosiaankaan.

Mies nautti aamiaisensa, nappasi tuoppinsa ja nousi ylös – suunnaten kohti minua. Luulin, että hän havittelee osaa Hesaristani, mutta mies kysyikin ujosti ja kohteliaasti, että sopiiko hänen istua pöytääni. Tuijottelin eteeni ja pitkin hampain siirsin lehteä sen verran, että pöydänkulma paljastui, sen saattoi tulkita myöntäväksi vastaukseksi; mies istahtikin alas ja alkoi työstää jutun juurta: oletko yksin, oletko työmatkalla, aiotko viipyä paikkakunnalla pidempään. Ynähtelin lyhyitä vastauksia, lehteä selaillen. ”Eikö tuo tollo nyt ymmärrä etten ole hänestä kiinnostunut”, ajattelin. Mies viittasi hämillisesti olutlasiinsa: ”Mulla on tässä tämmöinen, tai onhan näitä ollut enemmänkin”. ”Sattuuhan sitä” mutisin vastaukseksi. Mies yritti hetken jutella, saada kontaktia: ”Kun sä istuit siinä, niin mä ajattelin että jos tulisin juttelemaan”. Ynähdin yksitavuisesti. Mies pyyteli anteeksi häiriötä ja poistui lopulta tuoppeineen aulabaarin puolelle.

Reaktioni oli varmasti hyvin normaali ja tavallinen, jokainen tuntemani nainen olisi todennäköisesti käyttäytynyt yhtä torjuvasti seuraan tuppautuvaa krapulakaljoittelijaa kohtaan. Mutta jäin miettimään että miksi. Tällä elämänkokemuksella ymmärrän hyvin, että aamukymmeneltä kohmeloonsa kaljaa särpivällä kaverilla saattaa olla isompikin ongelma kuningas alkoholin kanssa, ja tuurijuoppo ei kiinnosta. Mutta en minä ollut elämänkumppania etsimässä. Mies oli ystävällinen ja rauhallinen, ujon oloinen. Olisi varmaan poistunut pöydästä tai siistinyt kielenkäyttöään jos olisi ollut tarpeen pyytää. Olihan paikalla myös hotellin henkilökuntaa sekä aamiaisvieraita, jos hän olisi heittäytynyt liian tuttavalliseksi tai häiriköksi. Miksi en vaan voinut kysyä, että mistä haluat jutella? Olisin voinut ehkä kuuntelemalla ja antamalla osan itsestäni tuoda miehelle uutta ulottuvuutta viikonloppuun tai kuulla arvokkaankin tarinan. Nyt en saa sitä koskaan tietää.