Matkalla onneen

On jo muutama viikko edellisestä päivityksestä. osaksi syynä on se, että olen ollut pitkällä matkalla. Olen yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla toisella puolella maapalloa, itsekseni. Työosiossa tuli tavattua vanhoja tuttuja sekä tutustuttua uusiin ihmisiin. Lomamatkalla ajoin useamman sata kilometria, maisemat ja nähtävyydet vaihtuivat. Yksin ajaessa ja aikaa viettäessä oli aikaa ajatella. Olin puoliksi piloillani pakannut matkalukemiseksi Zen ja mindfulness -arikkelin, suuntautuihan matka osittain kaukaiseen Aasiaan,zeniläisyyden kehtoon. 

Zeniläisessä läsnäolossa on opettelemista, nykyhetkestä, tästä paikasta ja maisemasta nauttimista. Huomisesta huolehtiminen tai eilisen pohtiminen on turhaa. Tähän pääsin, ajoittain. Yksin tuulisella rannalla, aaltojen paiskautuessa kohisten rantakiviin; sankassa sademetsässä jossa on koko ajan ääntä. 

Matkustaminen on mukavaa ja työlästä. Välillä raskasta, välillä yksitoikkoisen tylsää. Koti-ikävä ei nyt varsinaisesti iskenyt, mutta ymmärrys siitä, mikä on tärkeää: läheiset, ystävät, perhe. Ja oma koti. On kiva palata kotiin, tuttuihin ympyröihin – vaikka talvi kuulemma jatkuu täysillä voimilla.