Onnellisuudesta ja aloittamisesta
Palasin kotiin kaukaa, matkaseurana taas kerran se matkustamiselle ominainen irrallisuuden tunne. Olin väsyneenä lentokentällä, jälleen uusi aikavyöhyke ja valuutta vailla henkilökohtaista merkitystä, suljettuna oikeasta maailmasta turvatarkastuksen tälle puolen tuhansien tuntemattomien kanssa. Osalla kova kiire, osa – kuten minä – odottamassa useamman tunnin seuraavaa lentoaan. Istuin maisemaikkunan äärellä tuijottamassa kentälle, miettien että kohta minäkin taas olen metalliputkessa istuimeeni vyötettynä matkalla ilmojen halki. Yhtenä monista, vailla kosketusta aikaan tai paikkaan.
Siinä eksistentiaaliseessa pohdiskelussa ja joutilaisuudessa heräsi ajatus lähteä kentän kirjamyymälään katsomaan, mitä tarjolla on. Hyvä oma-apuopas tulisi juuri nyt tarpeeseen. Olen kirjaholisti, ja etenkin lentokenttien aikaansaama välitila ja maailmaan kuulumattomuuden tunne saavat ostamaan milloin mitäkin, monasti oma-apukirjallisuutta. Osa on ollut hyvinkin merkittävää luettavaa, osa taas silkkaa huttua.
Nyt käsiin sattui Gretchen Rubinin The Happiness Project, kertomus kirjoittajan vakaasta aikomuksesta tulla 12 kuukauden aikana onnellisemmaksi. Kirjaa on nyt takana reilut 60 sivua, mutta se puhuttelee. Yhtenä neuvona kirjassa mainitaan blogin perustaminen, joten minäkin olen nyt sitten virallisesti bloggaaja.
En katso olevani onneton, tai erityisen huono-onninen. Päinvastoin, kysyttäessä (ja muutenkin) kerron olevani onnellinen ja jopa hyväonninen. Mutta voisin ja haluaisin olla vieläkin onnellisempi. Siihen tämä projekti tähtää. En ole asettanut mitään aikarajoja, mutta ehkä välillä jotain tarkistusta voisi tehdä matkan varrella. Ja lukijoiden kommentit ovat kovasti tervetulleita matkaani viitoittamaan.
Koska olen luonteeltani ja koulutukseltani tutkija, niin tein alkajaisiksi onnellisuustestin; vähän niin kuin lähtötilanteen mittariksi: http://yle.fi/ohjelmat/kortit/elama-pelissa/
Tulos oli hyvä: positiivisuuspisteet 85/100 ja V-indeksi 10/100. Eli olen myönteisempi ja vähemmän v**tunut kuin suurin osa ihmisistä, hyvä niin. Silti tuntuu siltä, että oma elämä olisi parempi jos olisin vieläkin positiivisempi, valoisampi ja rauhallisempi ihminen. Yhdellä sanalla: viisaampi. Sitä kohden siis.
Yritän ottaa onnellisemman elämän tavoittelun keskeiseksi osaksi elämääni. Tutkimusten mukaan mm. liikunta ja terveet elämäntavat edesauttavat onnellisuutta. Siinä on ainakin haastetta näin alkuun: aina on muka niin kiire, ettei ehdi liikkua tai laittaa kunnollista ruokaa. Eikä yksineläjän kannata muutenkaan mitään niin kokkailla, eineksistähän saa ihan hyvän aterian, eikä aikaa kulu. No, tähän yritän nyt saada muutosta näin alkajaisiksi. Tänään tein koiran kanssa reippaan parin tunnin lenkin raikkaassa ja hiljaisessa metsässä. Hiki tuli ja hengästytti, ja kävellessä on aikaa miettiä kaikenlaista, niin kuin nyt vaikka bloggaamisen aloittamista. Metsästä palasin iloisena ja sopivasti väsyneenä, hitusen verran onnellisempana kuin lähtiessä. Marraskuinen metsä on rauhallinen ja kaunis, tihkusateessakin. Voimauttava, sanoisi joku.
Aiheita olla onnellinen juuri tänään: koira; auto, jolla pääsee metsään; liikuntakyky; taito nauttia luonnosta ja nähdä kaunista jopa marraskuisessa metsässä; uudet hyvät lenkkikengät