Viikonloppu takana ja tarvetta välitilinpäätökselle. Viikonloppuna sattunutta: treffit puolituntemattoman miehen kanssa, tädin kuolema, serkulle poikavauva ja siskolla aviokriisi. 

Treffejä H:n kanssa odotin malttamattomana, innostuneena ja aavistuksen kauhistuneena. Lauantai-iltapäivällä olisin oikeastaan ollut valmis peruman koko jutun. Sauna, brittidekkari ja iltapala sohvalla kaksin koiran kanssa houkutteli turvallisuudellaan.  Mutta mentaalipiiskasin itseäni kevyesti ylittämään mukavuusrajan ja kiva iltahan meillä oli. Tuskin meistä mitään vuosisadan lemmenparia tulee, mutta H on hauska, kohtelias ja fiksu mies, jonka kanssa osoittautui olevan paljon yhteistä. 

Olen miettynyt pariutumista näin keski-ikäisen vinkkelistä. Oma elämä on – osittain itsestä riippumattomista syistä – asettunut tiettyyn uomaansa, jossa on mukavaa ja turvallista olla, pääpiirteissään. Työ, jossa viihtyy ja jonka hallitsee. Tutut työkaverit ja -ympyrät. Oma koti, jonka jaan vain koirani kanssa. Saa siivota tai olla siivoamatta, laittaa gourmet-ruokaa tai lämmittää eineksiä, nukkua tai katsoa telkkaria aivan ja ainoastaan oman mielensä mukaan. Harrastuksiin ja ajankäyttöön ei juuri kukaan muu puutu. Jos tähän elämään nyt tulisikin joku, joka vaatisi aikaa ja tilaa, niin kyllähän se aiheuttaisi arjen kulkuun muutosta ja stressiä, vaikkakin varmasti pääasiassa positiivista. Houkutus olla keikuttamatta venettä on suuri – mikäs tässä ollessa.

Mukavuusalueella vaan on ikävä taipumus kutistua, jos sen antaa olla ja rehottaa. Tämän tiedostaen haastan välillä itseni tekemään jotain, joka etukäteen pelottaa kovasti. Mieli jossittelee: entä jos tapahtuukin jotain pahaa, jotain johon en ole valmistautunut, jotain joka kaduttaa ja saa toivomaan, että olisin ollut fiksumpi ja jäänyt turvallisesti kotiin. Siispä olen löytänyt itseni muun muassa autoilemasta yksinäni Chicagon keskustasta ja Uuden Seelannin maaseudulta. Eikä ole kaduttanut yhtään. Päinvastoin, uskon, että rohkeus kohdata omat pelkonsa ja rajoitteensa saattaa jopa tehdä minusta paremman ja mielenkiintoisemman ihmisen, ehkäpä jonkun silmissä jopa potentiaalisen kumppanin. Mukavuusalueelta poistuminen on ainakin lisännyt minun elämäni onnellisuutta .