No niin, kirjoitus jota olette odottaneet. Tässä blogikirjoituksessa paljastetaan elämän tarkoitus. Ihan oikeasti.

Ihmiset ovat luultavasti miettineet elämän tarkoitusta aina. Minä en sillä juuri ole päätäni vaivannut enkä tuntenut suurta eksistentiaalista tuskaa, edes teinivuosina jolloin se kuulemma kuuluu asiaan. Luin taas kerran jotain oma-apuopasta (amerikkalainen, kirjoittajan oma uskonnollinen vakaumus kuulsi läpi), jossa sanottiin, että KAIKKI ihmiset pohtivat elämän tarkoitusta eivätkä voi olla onnellisia ennen kuin sen keksivät. Tunsin lievää syyllisyyttä siitä, että en viettänyt unettomia öitä elämän tarkoitusta pohtien. Elämä on, ei se mitään erityistä tarkoitusta tarvitse.  Luonnontieteellisen maailmankuvani mukaan kaikkiin eläviin organismeihin on rakennettu sisään halu pysyä elossa mahdollisimman pitkään ja tapella kuoleman uhkaa vastaan. En usko taivaaseen tai sielunvaellukseen, elämä loppuu aikanaan eikä sillä tarvitse olla sen suurempaa tarkoitusta. Mutta pitihän sitä minunkin ruveta pohtimaan, kun kerran kaikki sitä miettivät.

Seurasin kirjoituksia ja puheohjelmia, elokuvia ja sun muita, joissa sivuttiin elämän tarkoitusta. Minulla ei ole lapsia enkä ole niitä koskaan juuri halunnutkaan; joten lapset, kovin tavallinen elämän tarkoitus, ei ole minun vastaukseni. Ei myöskään raha tai maine tai maailman pelastaminen, niin mukavaa (mutta epärealistista) kuin se olisikin.

Jostain luin tai kuulin jonkun hyvin viisaan ihmisen oman vastauksen: elämän tarkoitus on auttaa muita. Se kolahti! Olin löytänyt elämälleni tarkoituksen, jonka voisin ylpeänä kertoa, jos vaikka joku yllättäen kysyisi sitä. Olin tyytyväinen, yksi asia elämän to do-listalta suoritettu.

Mutta kun oikein ryhdyin asiaan miettimään, totesin että se on ihan oikeasti elämän tarkoitus. Auttaa muita ja luoda sitä kautta ympärilleen iloista, hyväksyvää ja turvallista maailmaa. Ja jos kaikki haluaisivat auttaa toisiaan, kuinka hieno paikka maailma olisi! Samalla autettaisiin myös eläimiä ja luontoa, sillä eihän toisten auttamista pidä rajoittaa vain ihmisiin. Realistina ymmärrän, että maailman ihmiset eivät ihan äkkiä ryhdy kaikki pyyteettömästi auttamaan toisiaan ja näin lakkaa sotimasta ja sortamasta heikompiaan. Mutta ainakin voin omalta osaltani hiukan vaikuttaa.

Monilla ihmisillä on halu auttaa toisia. Ajatellaan vaikka kuinka moni ammatti on itse asiassa toisten auttamista. Positiivari minussa uskoo, että moni asiakaspalvelija saa ihan aitoa iloa voidessaan auttaa toisia. Tänään viimeksi minä sain rautakaupassa hyvää palvelua ja nuori miesmyyjä silminnähden iloa siitä, että sai ratkaistua ongelmani. Poistuimme molemmat tahoillemme tyytyväisinä. Itse saan omassa työssäni suurta tyydytystä, kun voin käyttää ammattitaitoani toisten auttamiseen. Saahan siitä rahaakin, mutta kyllä tyytyväinen asiakas ja tieto siitä, että on ollut avuksi ovat merkittäviä työn palkkioita nekin.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan auttamaan muita ja annan myös muiden auttaa minua. Välillä ei jaksaisi, ei auttaa eikä pyytää apua. Mutta silloin muistutan itseäni elämän tarkoituksesta.  

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?