Kahvia juovat ihmiset ovat positiivisempia ja onnellisempia, ainakin mikäli on uskominen saksalaistutkimusta  http://www.mtv3.fi/makuja/uutiset.shtml/nyt-se-on-todistettu-kahvia-juovat-ihmiset-ovat-onnellisempia?1656055

Jäin miettimään tätä tarkemmin. Itselläni kahvi kuuluu jokaiseen päivään ja totta tosiaan, itsekin liitän kahviin pääasiassa mukavia asioita. En ole aivan vakuuttunut kahvin suoranaisista fysiologisista vaikutuksista onnellisuushormonien tuottoon, mutta mutkan kautta kyllä. Kahvi liittyy niin moniin iloisiin ja positiivisiin hetkiin. Harvoin, jos koskaan, olen kahvikupillisen jälkeen ollut huonommalla tuulella kuin kahvitteluun ryhtyessäni.

Suomalainen ei ole sosiaalinen ilman kahvia (OK, alkoholi on hyvä vaihtoehto mutta ei nyt mennä siihen). Jos tulee vieraita, niin ryhdytään heti kahvinkeittoon. Kahvipöydässä sitten käydään läpi kuulumiset. Kahvi kuuluu juhlaan kuin juhlaan: synttäreille, äitienpäivään, lakkiaisiin ja lopulta hautajaisiinkin. Se rytmittää vuodenkulkua: se sesongin ensimmäinen mustikkapiirakka, joulutorttu tai laskiaispulla ei maistu oikein miltään ilman kahvia palan painikkeena.

Kahvi maistuu myös yksin ollessa: ylellinen oma hetki sohvannurkassa tuoreen sisustuslehden kanssa; pistäytyminen kahvilaan kaupunkireissulla ex tempore tai suunniteltuna; ansaittuna taukona siivouksen lomassa.  Kuppi kahvia ensimmäisenä loma-aamuna kesämökin laiturilla, omista ajatuksista ja edessä olevista lomaviikoista nauttien. ”Nyt kyllä keitän kahvit” on lupa ottaa hengähdystauko ja hemmotella hiukan itseään, olla vaan ja nautiskella hetki.

Matkoilla minulla on tapana käydä aina kahviloissa. Jos viivyn paikkakunnalla edes pari päivää, etsin yleensä itselleni kantakahvilan, jossa käyn päivittäin. Jo muutamassa päivässä henkilökunta alkaa tervehtiä ja kahvilasta tulee ”oma”, pieni kotoisa tukikohta poissa kotoa. Katukahvilassa saa espresson ääressä istua rauhassa, katsella katuvilinää tai mahdollisesti ihastella pienen piazzan rauhaa keskellä suurkaupungin hulinaa. Ajatukset tulevat ja menevät, mieli on rauhallinen.

Nautin myös amerikkalaisesta dynaamisuudesta: latte to go pahvimukiin ja reipasta askellusta katua pitkin. Olo on suorastaan kosmopoliittinen. Asemahallista junaan mukaan ostettu latte ja tuore muffinssi saavat tylsän työmatkan tuntumaan lähes seikkailulta. ABC:n pahvimukikahvi autossa nautittuna tuo tuttuun mökkimatkaankin roadmovie-tunnelmaa.

Ja kuinka mukavalta tuntuukaan, kun työkaveri kesken arkisen puurtamisen pyytää lähtemään kahville. Hetken irtiotto työrumbasta, ja ajatus kulkee taas kirkkaammin. Ihan kuin olisi ollut melkein luvattomilla teillä!

Metsäretken kohokohtia on termoksen kaivaminen esiin repusta ja kuuma kahvi kannonnokassa tai rantakivellä – aivan parasta on aito nokipannukahvi nuotiolla. Retkiseuran kanssa voi filosofoida maailmanmenosta tai vaan tuijotella maisemaa hiljaisessa yhteisymmärryksessä. Siinä sielu lepää ja uudistuu.

Kahvi kuuluu myös elämän kriiseihin. Kuinka monesti olenkaan soittanut siskolle: ”Tuletko kahville, mä haluaisin vähän jutella”. Siinä kahvimukin yli laitetaan sitten maailma ja miehet parempaan järjestykseen.

Ainakin omasta elämästäni kahvi on tehnyt onnellisempaa ja kahvihetkiin liittyy paljon hyviä muistoja. Tulevia kahvitteluhetkiä innolla odottaen.