Tärkeintä on olla aito

Pyytämättä ja yllätyksenä alkanut hento suhteenpoikanen eteni ensitreffejä pidemmälle – tosin kakkostreffit päättyivät alkuunsa dramaattisiin käänteisiin kun minun piti lähteä lähes heti tavattuamme töihin hätätapauksen vuoksi.

Ja taas oltiin siinä vaiheessa, jossa ajatukset harhailevat, kännykkää tulee vilkuiltua tämän tästä ja sen tulee olla mukana koko ajan, ihan vaan varmuuden vuoksi.  Jokainen soitto, jokainen tekstarin merkkiääni saa sydämen hypähtämään.  Sydämen asioissa ikääntyminen  ei näköjään vaikuta.

Tapaamista odottaa ja jännittää. Mitä uusia piirteitä miehestä paljastuu, mieluisia vai vähemmän mieluisia? Entä minusta hänelle? Mitä haluan ja uskallan paljastaa itsestäni tässä vaiheessa? Mikä on liian henkilökohtaista, vastapuolesta epämieluisaa tai jopa pelottavaa? Lyhyiden tapaamisten ja puhelinkeskusteluiden antia jää pohtimaan ja analysoimaan. Rivien välistä lukemisessa on omat riskinsä, ja ylianalysointiin sortuu niin helposti. Toisaalta tuntematon ihminen kiehtoo, kaikki ne löytämistä odottavat isot ja pienet seikat. Ilahtumisen ja ihastumisen mahdollisuudet – sekä pettymyksen mahdollisuudet yhtä lailla. Ja se tutustumisen kamalin tilanne: toinen ihastuu ja haluaa enemmän, toinen toteaa että ei kiinnostakaan.

Kaikki tämä pyörii mielessä, välillä vaikeaa keskittyä tähän juuri nyt tapahtuvaan elämään ja lähipiiriin. Mutta onneksi myös huomaan pystyväni olemaan läsnä tässä hetkessä, itse asiassa jopa suurimman osan aikaa. Jotain edistystä sentään tapahtunut nuoruusvuosista!

Helposti lähtee miettimään, miten antaisi itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan, olisi mukava, joustava, vailla liian suuria odotuksia ja vaatimuksia. Ettei vaan tulisi torjutuksi vaan tässä olisi ihanan, loppumattoman rakkaustarinan alku. Olisin löytänyt Hänet, joka vihdoin näkee koko kauneuteni ja arvoni, ymmärtää ja rakastaa ikuisesti. Tajuan järjen tasolla itsekin, että aikamoista hollywoodhömppäähän tuo olisi. Jos joku minuun rakastuu, niin juuri siihen mikä olen. Jos puhelin ei soi tai tekstaria ei kuulu, niin onhan se ikävää. Mutta sillekin on varmasti hyvä selitys: epävarmuus; varmuus siitä, että minä en olekaan Se Oikea juuri hänelle; puhelin kateissa; kiirettä töissä; molempien käsien liikuntakyvyn sekä puhekyvyn menetys yhtä aikaa.

Tarinamme päättyi alkuunsa, mutta kauniisti. Sain tekstarin, jota olin osannut odottaakin: kiitos mutta ei kiitos – ”En tunne pystyväni uuteen suhteeseen ennen kuin olen saanut omat asiani järjestykseen.” Mitä ikinä ne järjestykseen saatavat asiat ovatkaan, niin toivotan kaikkea hyvää ja valoisaa jatkoa. Totta puhuen, en ollut kovin vakuuttunut, että olisimme luodut tosillemme.

Siitäkin huolimatta, että kyseessä ei ollutkaan vuosisadan rakkaustarina elämä jatkuu ihanana, innoittavana, jännittävänä ja kauniina.  Jokaisella tapaamisella ja tapahtumalla on tarkoituksensa, myös sillä dramaattisella ja täysin ennakoimattomalla treffien katkeamisella heti alkuunsa. Ehkä joku jossain haluaa sanoa jotain.  Mies päätti viestinsä: ”Syy ei ole sinussa. Olet todella upea nainen, joka saa kenet haluaa”. Niinpä. Minä olen mikä olen, upea ja ainutkertainen pakkaus vikoineni ja hyvine puolineni.