Liberaalit pilaavat avioliiton kauneuden
Jos tahtoo harrastaa nuorena tai vanhempanakin runsaasti irtoseksiä, niin mikäs siinä.
Jos tahtoo kokeilla nuorena tai vanhempanakin monia suhteita ja avoliittoa avoliiton perään, niin mikäs siinä.
Jos tahtoo rakentaa nuoruuden suhteeseen intohimon, keski-iän suhteeseen lapset ja vanhuuden suhteeseen ystävyyden, niin mikäs siinä.
Mutta jos avioliiton solmiessa varautuu eroon avioehdolla ja näkee eroamisen jo etukäteen yhtenä realistisena mahdollisuutena, niin miksi mennä naimisiin?
Miksi liberaalit tahtovat viedä avioliiton merkityksen uskovilta tai konservatiiveilta, joille avioliiton merkitys on enemmän kuin juhlat ja kokeileva järjestely yhteiselosta? Miksi ei voisi tyytyä avoliittoon? Halutessaan senkin alkamista voi juhlistaa. Senkin vuosipäiviä voi viettää. Senkin rakkautta voi vaalia ja ihailla.
Kartan mukaan avioliitto on kokonaisyhteiskunnallisena ilmiönä tullut tiensä päähän. Se ei enää ole elämän ainoa suhde, liitto, johon sitoudutaan muutenkin kuin vain vuorovaikutuksellisesti. Kun mies ja nainen astelevat alttarille, liitto on heille enää keskinäinen sopimus. Yhä harvemmalle se merkitsee lupausta suvulle ja yhteiskunnalle. Vielä harvemmat ajattelevat liitolle Jumalan siunauksen ja kokevat liittonsa pyhäksi.
Avioliittoja solmitaan, koska nykyihmiset ovat tottuneet sekä syömään että säästämään kakun. He ovat ahneita, tahtovat leikitellä ajatuksella avioliiton arvosta, pysyvyydestä ja pyhyydestä, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita ryhtymään siihen, mitä avioliitto vaatii.
Ennen oli paremmin. Oli romanttisempaa ja sosiaalisempaa. Ei ollut ainoastaan hyviä bileitä, vaan vakaita päätöksiä ja moraalisia, yhteiskunnallisia ja suvullisia sitoumuksia: ”In vain have I struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you.”