Mitä jos homo onkin ihan oikeasti homo, siis ihan tosihomo?

Olen pohtinut sitä, että mitäpä jos keskiverto homo onkin ihan oikeasti homo, siis ihan tosihomo. Siis sillä tavalla tosihomo, ettei hän kykene tuntemaan romanttista ihastusta ja kiintymystä vastakkaiseen sukupuoleen. 

Tällainen aatos juontui mieleeni pohtiessani omaa identiteettiäni. Minä kun tunnen olevani tosihetero.

Tunteellisena ihmisenä olen kokenut järisyttäviä ihastuksia, polttavia ihastuksia, elämäni raiteiltaan syökseviä ihastuksia. Olen kokenut ihastuksia, joiden varaan olen rakentanut kuukausia tai jopa vuosia kestäneen fantasiamaailman kaikkine kuviteltuine appeineen ja anoppeineen.

Kaikki nämä ihastukseni ovat kohdistuneet naisiin. Olen tavannut viehättäviä miehiä, miehiä, joista tulee lämmin olo ja joiden lähellä on hyvä olla, mutta ajatus heihin suuntautuvista romanttisista tunteista on minulle mahdoton.

Ja kuitenkin minua on jo ainakin pari vuosikymmentä valistettu, että seksuaalisuus on jatkumo, että jokainen on vähän homo.

Mitä jos ei olekaan? Onko täysin mahdotonta ajatella, että on olemassa tosihomoja ja tosiheteroita ilman jatkumoita?

suhteet rakkaus seksi uutiset-ja-yhteiskunta

Keskiluokka valehtelee härskisti itselleen maahanmuutosta

Helsingin sanomat kirjoittaa ongelmasta, joka merkittäviltä osin kiertyy maahanmuuttajien ympärille

Kun Ruotsin lähiöissä on mellakoitu, Suomessa on todettu, ettei meillä sentään. Nyt ei enää todeta.

Helsinginkin näköalat ovat muuttuneet, sanoo kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

Yksi ongelma on segregaatio.

”Huono-osaiset asuvat yhä selvemmin omilla alueillaan, ja erot näyttävät vain kasvavan”, sanoo vuosikausia kaupunginosien eroja ja köyhyystaskuja tutkinut professori Vaattovaara.

Hyvinvoivien ja huono-osaisten asettumista omille asuinalueilleen sanotaan segregaatioksi.

Toinen ongelma on kouluttamattomille, usein myös kielitaidottomille, sopivien työpaikkojen puute.

Vuosikymmeniä päivitellyn segregaation rinnalle on nyt tullut uusi, isompi huoli:

”Kouluttamattoman ja kieltä osaamattoman työvoiman kysyntä laskee dramaattisesti, ja se on iso yhteiskunnallinen ongelma”, Vaattovaara sanoo.

”Jos heille oli ennen Suomessa miljoona työpaikkaa, nyt niitä on vajaat 300 000.”

Vaattovaaran mukaan työpaikkoja häviää yhtä nopeasti kuin 1960–70-luvuilla, jolloin työttömät pakkasivat maaseudulta kaupunkeihin töihin.

”Mutta mihinkäs nyt lähdet?” Vaattovaara kysyy.

Keskiluokka pakenee maahanmuuttoa. Se karttaa maahanmuuttajalähiöitä ja yrittää saada lapsensa kouluihin, joissa maahanmuuttajat eivät heikennä opetuksen ja oppimisen tasoa.

Koulutettu keskiluokka myös tietää, että se ei kilpaile samoista työpaikoista maahanmuuttajien kanssa. Maahanmuuttajat eivät ole keskiluokalle kilpailu-uhka työmarkkinoilla. Siksi se voi suhtautua halveksivasti huono-osaisten ihmisten pelkoihin, jotka liittyvät paitsi työpaikkoihin niin myös sosiaalitukien alasajoon rahan loppuessa.

Keskiluokan maahanmuuttomyönteisyys ei perustukaan siihen, että he varsinaisesti tahtoisivat maahanmuuton vaikutukset omaan elämäänsä. Maahanmuutto on heille identiteettiin liittyvä kysymys. Monet sitä kannattavat, vaikka eivät tahdo käytännössä maahanmuuttoa kohdata vaan päinvastoin pakenevat sitä.

No, jako oikeisiin ja vääriin mielipiteisiin ja hyviin ja pahoihin murtuu aikanaan. Kyselyssä EU:n kansat vastustavat maahanmuuttoa selvällä enemmistöllä. Kansalliset identiteetit nostavat taas päätään ja hyvä niin. Avoin maailma ei vain toimi. Lieneekö koskaan toiminut?

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta