En varmasti ole ainut, joka nuorena poikana kesätöissä on saanut persuukseensa toimiston tätien kädet ja korviinsa toimiston tätien rivot sanat. Hankalaltahan se tuntui. Ujon, seksuaalisesti kokemattoman nuoren miehen aivoissa ei ollut malleja, jotka olisivat tarjonneet selviytymiskeinon tilanteeseen, jossa ulkopuoliset härskisti tunkeutuvat perusturvallisuuden alueelle ja rikkoivat itsemääräämisoikeutta.

Onneksi miehet tulivat avuksi. Keino oli vanha tuttu eli huumori. Se suhteutti ja auttoi ymmärtämään, että ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Seksuaalinen häirintä on rumaa, mutta siihen ei kuole. Siksi sitä pitäisi myös sietää. Sietämisen vaatimus koskee myös muita tilanteita, joissa yksilön oikeuksia loukataan. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kulttuurien kohtaaminen, jossa yhden kulttuurin moraalikäsitykset ja käytännöt loukkaavat toisen kulttuurin vastaavia. Näistä törmäyksistä selviää parhaiten sietämällä. Jos osapuolet sen sijaan rupeavat penäämään oikeuksiaan, seurauksena on kaaos, josta herkästi tulee ulos vain häviäjiä, koska kaikkien oikeuksien turvaaminen usein tarkoittaa kaikkien oikeuksien rajoittamista. Ylikorrektius tappaa moninaisuuden. 

Rajansa tietenkin kaikella. Ruotsissa oli kaunis pyrkimys erilaisuuden sietämiseen, mutta Ruotsin vahvasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta maa näyttää hajoavan sisäisiin ristiriitoihinsa. Kuten Edustaja toteaa, kysymys ei ole enää niinkään lopputuloksesta kuin ajasta. Ruotsi mokasi hirttäytymällä ideologiaan. Varsinainen keskustelu ongelmista alkoi vasta viime vuonna, mutta koska maahan on jo kehittynyt vahvoja kansalaisten tasa-arvoa ja turvallisuutta uhkaavia kulttuureja, kehitystä on vaikea pysäyttää.

Kohtuus kaikessa. Häiriötä ja häirintää tulee sietää, mutta sitä on osattava myös kritisoida. Mitä tahansa ei tarvitse sietää, mutta myös herkkähipiäisyys on pahasta.