Tahtoisin tietää onko siellä muita hengenheimolaisia, joilla ei ole mikroa? Eivätkä sellaista halua. 

Meillä oli kotona mikro vissiin vuonna -93, mutta siitä irtosi joku nappula, jonka jälkeen se jäi käyttökelvottomaksi. Sen jälkeen kotiimme ei raahattu uutta, enkä minä ole sellaista jäänyt kaipaamaankaan. Paitsi välillä. 

Esimerkiksi päivinä, jolloin ei vain malta odottaa ruoan valmistumista liedellä (koska se kestää liian kauan) ja odottaessa syö kaksi leipää, jonka jälkeen ei sitten oikeastaan olekaan enää nälkä. Myös esimerkiksi ruoan lämmittäminen kävisi astetta helpommaksi mikrolla, mutta toisaalta maku paranee jos tuote kuumennetaan pannulla (oma mielipiteeni). Olen kai edelleen sitä mieltä, etten tule hankkimaan mikroa asuntooni. Pärjään hyvin ilmankin. Sehän olisi vain tiellä? Eikö?

Mutta kaasuliesi! Ai että ikävöin sitä. Asuessani Helsingissä asuin vanhassa talossa, jossa oli sekä kaasuliesi että kaasu-uuni. Uunista tuli viholliseni heti ensimetreillä, sillä se lämmitti vain alhaaltapäin. Kuinka voi olla uuni, joka ei ruskista pinnalta? Toki saattoi olla kyse myös puhtaasta taidottomuudesta, mutta parin kiroilusession jälkeen en ainakaan vuoteen tehnyt mitään laatikkoruokia, koska se jäi aina ns. puolitiehen. Tällä uunilla tosin tein parasta granolaa mitä olen ikinä tehnyt, siitä tuli täydellistä! Ristiriitaisia tunteita siis.

Palatakseni kaasulieteen. Siis maailman paras keksintö, ikinä. Lämpiää niin nopeasti ja kaasulaskutkin olivat aina pieniä. Sitä paitsi lieden äärellä oli heti sellainen ammattikokki -fiilis. 😀 Wokkipannu syleili lieden liekkejä ja keitinvesi paloi ennätysvauhtia pohjaan, voi näitä muistoja. Sitten kun ostan oman asunnon, hankin sinne kaasulieden sekä sähköuunin. 

Noista koostuisi ensiaskeleet unelmakeittiööni. Saahan sitä unelmoida!

ps. nyt ei oikein tule kuvia taikka reseptejä, sillä kävin hammaslääkärissä. Lopputuloksena viikon buranakuuri sekä ruoaksi smoothieita. Ei niin jännää.

Tajunnanräjäyttävää tiistaita!

Mlle tfm