Tervetuloa!

Hei,

olen Mlle Tfm (Mademoiselle Tack för maten). Ainakin toistaiseksi tahdon pysyä anonyyminä, sillä haluan, että tässä blogissa on puhtaasti kyse ruoasta. Sillä ruoka, ah mikä ihana tekosyy! 

Kerron tosin sen, että olen opiskelija. Voin siis suoralta kädeltä kertoa, etten tule jakamaan täällä kaviaarimaistelun tuloksia, eikä elämäni ole mitenkään ihmeellistä. Siitä voi sellaisen kyllä melko helposti tehdä, nimittäin ruoan avulla. Jos vuori ei tule Muhammedin luo jne.

Ruoka on aina ollut enemmän tai vähemmän iso osa elämääni, kuten varmaan melko monella muullakin teistä, heh. Lapsuudestani muistan sen, että kotona arvostettiin enemmän Mustaleimaa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua kuin Oltermannia ja Mehukattia. Vanhempani rakastavat ruoanlaittoa, joten voisi sanoa, että olen kasvanut kulinaristiseen perheeseen. Lisäksi siskoni on kasvissyöjä, joten alitajuntaani on todellakin iskostunut se, ettei kasvisruoka missään nimessä ole mautonta. Kaikki on kiinni asenteesta. Jos katsoisi ajassa taaksepäin 23 vuotta, eli kun olin noin 2-vuotias, ei uskoisi, että haaveenani on ollut perustaa ruoka-aiheinen blogi. Söin silloin pelkkää riisiä, pastaa ja perunaa. Ei mitään lisiä, ei voita taikka ketsuppia. Yksinkertaisuus oli minusta jo tuolloin parempaa!

Minulla on melko usein kausia ruoanteossa. Esimerkiksi tällä hetkellä keitot ovat kovassa huudossa tässä huushollissa, oli se kirkasta taikka soseutettua. Myönnän kyllä sen, että varsinkin opiskelijana tulee sorruttua yhteen jos toiseen. Esimerkki ”tukka kipeenä” -päivän pelastuksesta: pastaa Parmiggiano Reggianolla ja mustapippurilla. Päälle puristettua limeä, jos on. Siinä teille ensimmäinen resepti, köyhän miehen/naisen avocadopasta! Ilman Avocadoa ja Pecorinoa. Ja chiliä. No, ei kai se ole niin tarkkaa. 

Ruoanlaitossa minulle on tärkeintä maku ja esteettisyys. Yksi syy, miksi myös halusin toteuttaa tämän blogin oli se, että huomasin todella nauttivani tekeleitteni valokuvaamisesta. Kuulun myös niihin, joiden mielestä ulkonäkö on puolet mausta, mutta se tärkeämpi puoli on nimenomaan se maku. Esimerkiksi äidin tonnikalakastike – ei näytä kauniilta, mutta parempaa en ole syönyt missään. 

Tack för maten tulee siis olemaan ruoka-aiheinen blogi, höystettynä erinäisillä kuvilla ja mieleisillä resepteillä. 

Tervetuloa!

Mlle Tfm