Pimeiden iltojen pelastus

Pehmeä, lempeä ja ystävällinen. Siinä ovat sopivimmat synonyymit purjoperunasosekeitolle. 

Toiset uskovat kanakeiton parantaviin voimiin, kun taas minä uskon tähän keittoon. Ehkä äidin hoiva ja lempeys yhdistyy muistoihin tämän suhteen, mutta maku ei koskaan petä! Lisäksi keitto on niin ällistyttävän helppo tehdä, että kuka vaan onnistuu. 

Tänään äiti täyttää upeat 62 vuotta, jonka kunniaksi ajattelin tehdä maailman helpointa ja maistuvinta lohturuokaa. Lohturuokaa siksi, koska tosiaan opiskelen 400km päässä kotikaupungistani. Mutta niin, itse asiaan, eli:

 

Tarvitset (suurehkoon kattilalliseen): 

– 5 kpl keskikokoisia perunoita (jauhoisia)

– 300g vaaleita juureksia, esimerkiksi palsternakkaa ja juuriselleriä

– 1 kpl iso purjo, mahdollisimman paljon vaaleaa osaa

– 2 kpl kanaliemikuutioita

– Joko kermaa tai crème fraîche:ä (ei tule kuin vajaa desi/muutama lusikallinen, joten kerma on helpompi jatkokäyttää)

– Sitruunaa

– 2-3 kpl valkosipulin kynsiä, oman maun mukaan

– Timjamia (kuivattu käy myös)

– 2 kpl laakerinlehtiä

– Mustapippuria, rouheena

– Tuoretta persiljaa

 

Tee näin: 

Pese perunat, kuori ne, mikäli ovat todella multaisia. Täytä kattila noin puoleen väliin vedellä, pistä kiehumaan. Lisää veteen 2kpl kanaliemikuutioita.  Paloittele perunat suhteellisen pieniksi paloiksi (nopeuttaa keiton valmistumista!), sekä muut juurekset suunnilleen saman kokoisiksi ja sekaan vaan. Tässä kohtaa voi myös valkosipulin kynnet sekä kuivatut mausteet heittää joukkoon. Paloittele purjosta valkoinen osa ja lisää keittoon. Anna kiehua hetki. Kun perunat ovat kypsiä, voi kattilan ottaa pois liedeltä. 

Ota laakerinlehdet pois keitosta. Sitten lisää sitruuna, leikkaan yleensä reilun päädyn ja puristan siitä mehut, eli kai se vastaa noin lohkollista. Lisää crème fraîchea noin kaksi ruokalusikallista, kolme jos huvittaa! Leikkaa joukkoon tuoretta persiljaa, oman maun mukaan. Itse laitan melko paljon, aina. Suristele sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä desi kerrallaan jos keitto vaikuttaa liian paksulta makuusi, mutta muista, että kyseessä on sosekeitto. Sen kuuluu olla melko paksua. 

Lopuksi tarkista maku! Jos suola on ainoa mitä jäit kaipaamaan, ei kannata hätiköidä. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa jotain, mitä olen tämän keiton suhteen ajatellut jo kauan. Paahdoin ja suolasin kevyesti auringonkukan- sekä kurpitsansiemeniä ja ripottelin niitä keiton pinnalle. Sopi kuin nenä päähän ja toi mukavaa tekstuuria keittoon. Pinnalle ripottelin vielä persiljaa. 

img_1641_0.jpg

 

Voilà! Siinä se oli. Melko helppo, eikö? Ja niin hyvää. Mikäli siemenistä ei tykkää, voi ne tietysti jättää pois. Kotona tätä keittoa syöttiin useimmiten happaman leivän ja voimakkaan juuston kera.

Tämän reseptin mukaisesti tehtynä (yht. noin 5 annosta) yksi annos maksaisi noin  0,95€. 

Mukavaa viikonloppua!

Mlle Tfm

Koti Ruoka ja juoma

Tervetuloa!

Hei,

olen Mlle Tfm (Mademoiselle Tack för maten). Ainakin toistaiseksi tahdon pysyä anonyyminä, sillä haluan, että tässä blogissa on puhtaasti kyse ruoasta. Sillä ruoka, ah mikä ihana tekosyy! 

Kerron tosin sen, että olen opiskelija. Voin siis suoralta kädeltä kertoa, etten tule jakamaan täällä kaviaarimaistelun tuloksia, eikä elämäni ole mitenkään ihmeellistä. Siitä voi sellaisen kyllä melko helposti tehdä, nimittäin ruoan avulla. Jos vuori ei tule Muhammedin luo jne.

Ruoka on aina ollut enemmän tai vähemmän iso osa elämääni, kuten varmaan melko monella muullakin teistä, heh. Lapsuudestani muistan sen, että kotona arvostettiin enemmän Mustaleimaa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua kuin Oltermannia ja Mehukattia. Vanhempani rakastavat ruoanlaittoa, joten voisi sanoa, että olen kasvanut kulinaristiseen perheeseen. Lisäksi siskoni on kasvissyöjä, joten alitajuntaani on todellakin iskostunut se, ettei kasvisruoka missään nimessä ole mautonta. Kaikki on kiinni asenteesta. Jos katsoisi ajassa taaksepäin 23 vuotta, eli kun olin noin 2-vuotias, ei uskoisi, että haaveenani on ollut perustaa ruoka-aiheinen blogi. Söin silloin pelkkää riisiä, pastaa ja perunaa. Ei mitään lisiä, ei voita taikka ketsuppia. Yksinkertaisuus oli minusta jo tuolloin parempaa!

Minulla on melko usein kausia ruoanteossa. Esimerkiksi tällä hetkellä keitot ovat kovassa huudossa tässä huushollissa, oli se kirkasta taikka soseutettua. Myönnän kyllä sen, että varsinkin opiskelijana tulee sorruttua yhteen jos toiseen. Esimerkki ”tukka kipeenä” -päivän pelastuksesta: pastaa Parmiggiano Reggianolla ja mustapippurilla. Päälle puristettua limeä, jos on. Siinä teille ensimmäinen resepti, köyhän miehen/naisen avocadopasta! Ilman Avocadoa ja Pecorinoa. Ja chiliä. No, ei kai se ole niin tarkkaa. 

Ruoanlaitossa minulle on tärkeintä maku ja esteettisyys. Yksi syy, miksi myös halusin toteuttaa tämän blogin oli se, että huomasin todella nauttivani tekeleitteni valokuvaamisesta. Kuulun myös niihin, joiden mielestä ulkonäkö on puolet mausta, mutta se tärkeämpi puoli on nimenomaan se maku. Esimerkiksi äidin tonnikalakastike  ei näytä kauniilta, mutta parempaa en ole syönyt missään. 

Tack för maten tulee siis olemaan ruoka-aiheinen blogi, höystettynä erinäisillä kuvilla ja mieleisillä resepteillä. 

Tervetuloa!

Mlle Tfm

 

Koti Ruoka ja juoma