Lopetin vastikään työttömyysviikkojeni laskemisen, sillä pian edellisen työttömyysavautumiseni jälkeen sain soiton kesätyöpaikastani. Joulu tulee, sijaisia tarvitaan. Nyt takanani on ensimmäinen työviikko.

Viikko oli hektinen ja työntäyteinen. Ymmärtääkseni sairaslomia satoi kuin räntää taivaalta, enkä siksi ollut kauhean yllättynyt, kun perjantaina heräsin itsekin kurkku kipeänä uuteen aamuun. Menin kuitenkin lievien oireitteni kera töihin ja jaksoin vielä seuraavanakin päivänä olla pystyssä, mutta sunnuntaista lähtien olen sairastanut kunnolla.

Viis nuhasta, yskästä ja kuumeesta! Minä olen 27-vuotias nainen, jonka kaataa sänkyyn se lastentaudeista kuuluisin: korvatulehdus! Tämä on ehkä elämäni kolmas kerta tätä lajia; olen sairastanut korvatulehduksen tiettävästi vain kerran lapsena ja siitä seuraavan kerran ollessani reippaasti yli 20-vuotias.

Diagnoosi oli ilmiselvä, sillä oikea korvani on kipeä ja melkein umpikuuro. Pulputus ja paine välikorvassani ei olekaan ilmaa, vaan märkää – hyi. Sain määräyksenä antibioottikuurin ja kipulääkkeitä, joiden ohessa vedän kaksin käsin maitohappobakteeria ja Omeprazolia. Elän kunnon kuplassa, sillä kuulon lisäksi on lähtenyt ääni, ja ehkä myös ajattelukyky.

Parantuminen on kestänyt hyvän tovin, sillä en pysty ottamaan olemistani levon kannalta, kiitos erään 2-vuotiaan kiukkupussin. Myy on ollut aivan hemmetin mahdoton viime aikoina: joka asia hoidetaan hirveän huudon ja raivon kautta, yöt menee hulinoidessa, ruoka ei maistu. Vaikka Myyllä on vielä ääni tallella, niin heräsi epäilys, että meitä taitaa vaivata sama tauti. Onneksi Pohjola Sairaalasta löytyy nopeasti aikoja lastenlääkärille!

Ajaessani kohti lääkäriä Myy ilmoitti minulle, ettei hänellä ole korva kipeä. Tosi asiassa itsekin hieman epäröin lääkärikäynnin tarpeellisuutta, sillä Myy vaikutti kiukuttelusta huolimatta olevan oma itsensä; mitä jos menemme lääkäriin diagnosoimaan ihan tavallisen uhmaikään liittyvän koetteluvaiheen korvatulehduksen sijaan? Olemme käyneet aiemminkin näyttämässä Myyn siistejä korvia lääkäreille, joten alkoi tehdä mieli vain kääntyä takaisin kotia kohti. Mutta koska aikaa ei olisi enää ollut mitään järkeä perua, menimme piipahtamaan vastaanotolla.

Kuinka ollakaan, lääkäri totesi Myyn molempien korvien olevan tulehtuneet. Tämä on meille ensimmäinen laatuaan, sillä Myy on tähän asti selvinnyt ilman korvavaivoja ja antibioottikuureja. Tämän diagnoosin myötä ostin koko apteekin tyhjäksi ja oikein isossa kassissa raahasin lääkkeen poikineen kotiin. Nyt meidän perheelle löytyy kahta eri antibioottia, Precosaa, maitohappobakteereja, Omeprazolia, Buranaa ja Panadolia.

Kyllähän tuo pieni tyyppi kipeä on. Olemme kuitenkin heränneet aamulla vasta klo 9, joka normaalisti aiheuttaisi päiväunien poisjäämisen. Tänään myöhäisestä aamusta huolimatta Myy sammui päiväunille heti, kun pää vain osui tyynyyn.

Onneksi soitin sairaslomaa vielä huomiseksi, sillä taitaa saikkupäivä tulla molemmille tarpeeseen. Korvatulehdus on kyllä ihan tyhmä tauti!

Tsemppiä muillekin sairastajille! Nyt taitaa olla liikkeellä vaikka mitä aina nuhakuumeesta vatsatautiin.

JANIKA