Meillä on ollut kiva, rentouttava viikonloppu. Lauantaita vietettiin perheen kesken saunomalla ja ekstempore visiitillä mummille. Sunnuntaille, eli tälle päivälle, oli tiedossa vähän enemmän suunnitelmia.

Myyn kummitäti ehdotti, että tehtäisiin viikonloppuna jotain porukalla. Haaveiltiin jo kesällä reissusta Muumimuseoon, joten nyt tuli oiva rako toteuttaa tämä haave. Muumimuseo on viime käyntini jälkeen muuttanut Metson kaupunginkirjastosta Tampere-taloon, ja uusi näytös vaikutti todella kiinnostavalta. Ja kyllä, näytös oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen kokemus! 12€ aikuisilta ja alle 3-vuotias pääsi ilmaiseksi. Seinillä oli ihania tussipiirroksia ja lasivitriineihin oli rakennettu äärettömän yksityiskohtaisia nukkeinstallaatioita. Näytöksessä oli myös taidokkaasti käytetty hyödyksi tekniikkaa äänin ja videotehostein. Meinasin poksahtaa, sillä rakastan Muumeja niin älyttömän paljon!

Meidän oman elämän Pikku Myy nautti myös täysin rinnoin näytöksestä. Muumit ovat olleet vasta hetkisen pinnalla meidän arkielämässä, sillä aiemmin piirretyt eivät niinkään ole uponneet. Nykyään Myy saattaa osoittaa televisiota, ja sanoa painokkaasti ”paapapapaa”, joka tarkoittaa: ”mutsi, Muumia ja sassiin!”. Vannoin itselleni, että alan iltasaduksi lukea Myylle Muumi-kirjoja, joihin myös näyttelyn järjestys perustui.

Muumimuseosta suuntasimme sushibuffetiin. Aluksi kokeilimme päästä Itsudemoon, jota minulle suositeltiin lämpimästi, mutta syömään pääseminen olisi vaatinut jonottamista. Menimme sen sijaan Sakura Watamisushiin, jonne ei tarvinnut jonottaa, tai muutenkaan odotella. Myy sai maistaa oman annoksen sushia, mutta tämä vanhempien sushiaddiktio ei ilmeisesti vielä ole tarttunut perheen nuorimpaan, sillä buffetin katkarapusipsit olivat ainoita, mitä neiti suostui lopulta syömään. 

Itsehän olin taas niin keskittynyt lapseen, etten muistanut kuvata omaa maki- ja nigiripinoa ollenkaan. Tai muistinhan minä sitten, kun olin pinoni selvittänyt kunnialla kadoksiin lautaselta. Olen joskus vetänyt sushia aivan hullunkiilto silmissä, mutta nyt jo hieman rauhoittunut. Valkoinen riisi on kyllä älyttömän nopeasti täyttävää ja turvottavaa syötävää.

Kaiken jälkeen reippailimme autolle sunnuntain viettoon hiljentyneitä Tampereen katuja pitkin. Tällaisen viikonlopun jälkeen maanantain saapuminen ei ole yhtä riipaisevaa, kun on saanut nauttia hyvästä seurasta ja tehnyt jotain jännittävää.

Loppuun haluan koota viikosta vielä yhden ihanan ja yhden tylsän jutun. Ihana on ainakin se, että Myy oppi sanomaan ”loppui!”. Hän nostaa kätensä ylös, ja huutaa ”PUI!”, se on älyttömän söpöä. Tylsä juttu oli murun koeviikkostressi, joka onneksi on nyt jo taputeltu.

– Janika