itseironia on elämän sinappi

Istun sohvalla ja appivanhemmat katsoo uutisia: Tulvii Pohjanmaa. Riittävän pitkä joululoma sai mut tähän pisteeseen, että tein viimein blogin. Tässäkin asiassa oon ollut tosi päättämätön tosi pitkään. Monta vuotta olen halunnut kirjoittaa jotain ihan vaan kirjoittamisen ilosta. En tiedä enkä ymmärrä muodista mitään, en ole suuremmin matkaillut eikä mun elämä nyt muutenkaan ole niin loisteliasta että siitä olisi tehnyt mieleni kirjoittaa. Nyt kun bloggaaminen on ollut muodissa jo joitakin vuosia niin minäkin voin jotain sanoa, olenhan uskollinen muodin jäljessäkävijä.

Vihaan shoppailua ja alennusmyynneissä joitakin tunteja ähellettyäni, löysin viimein itselleni vaatteita. ”So last season” tietenkin. Nyt mullakin on sellaiset ”väärin päin” olevat housut. Eli housut joissa on korkea vyötärö ja vetskari perseessä. Mulla on myös mekkoja, mutta koska värikkäät sukkahousut ei oo koskaan alennuksessa, en voi käyttää mekkoja. Tyylitajuni on sekava ja musta oliskin tosi hienoa jos joku ilmottais mut sellaseen ”tyyliä vai ei” -tyyppiseen ohjelmaan. Mulla olis paljon opittavaa. En osaa ostaa vaatteita niin että harkitsisin kokonaisuutta, joten välillä olen hippi, punkkari, hevari, urheilullinen, hiirulainen, näyttävä, kaunis, tyylitön, käytännöllinen, alipukeutunut, ylipukeutunut, hipsteri, bling bling ja pummi.

Vuoden vaihtuminen oli rankka prosessi ja nyt päässäni tuntuu punaviinin jälkiolot. Aloitan ehkä jonkinlaisen laihdutuskuurin, kuin kunnollinen kansalainen ikään, mutta vasta tammikuun kolmannella viikolla tms. vähän myöhässä kuitenkin, niin kaikki muut ”urheiluhullut” on jo lakaistu pois kuntosalilta.

Pelkään maailman eniten sitä että mua arvostellaan. Myös siksi bloggaaminen on jäänyt. Nyt haastan itseni, ja vaikka en saisi yhtään lukijaa, tai kommenteiksi pelkästään heiteltyjä tomaatteja niin yritän. vähän.

Hyvää alkanutta vuotta 2014. Yritän pitää tätä blogia yllä ainakin yhtä kauan kun muut elämäntapansa muuttajat jatkaa kuntosalilla.