koska tunnen onnen

Tapasin tänään ihmisen joka mun vaan kuului tavata. Tiedättekö sen tunteen. Sen että jonkun kanssa niin sanotusti ”klikkaa, toimii, juttu luistaa, kuin ois tunnettu aina jne..” sellaista hömpötystä. Sellaisen kohtasin tänään. Kohtaan sellaisia aina välillä, mutta tämä oli erityinen. Ei sovi mitenkään mun elämäntilanteeseen että joukkoon hiipisi vielä _joku_erityinen_, mutta hän on. Uskalsin olla paljon enemmän minä, kuin moneen vuoteen. Me voitiin puhua satunnaisesti (en halua käyttää sanaa ”randomisti”) ihan mistä vaan. Sellainen on häiritsevää ja mieltä avartavaa. Meillä on myös suuri ikäero. En kerro kuka mihinkin suuntaan on toistaan iäkkäämpi. Muka. Sekin on vain numero. 

Jossain syvällä sisimmässäni toivon että tästä ei tule koskaan mitään.

TaiEhkäEn