Aiemmassa postauksessa ajattelin laihduttaa. Nyt ajattelin korjata termin. Oikea termi on kiinteyttää. Ei mun varsinaisesti tarvitse laihtua, olen ihan normaali, hyvinkin keskivertokokoinen ja -näköinen. Käyn lenkillä keskiverrosti kolme kertaa viikossa, ja välillä en kertaakaan kolmessa viikossa. Mun kiinteytyssotasuunnitelmaan kuuluu enemmän salaattia ja keittoa, vähemmän viiniä ja enemmän liikuntaa. Simple. Varmaan alkaa tulla ruokakuvia ja läskinlähtökuvia. Tai ehkä ei. 

Olen innokas aloittamaan asioita kuten liikunnan, terveellisen ruokavalion, tämän blogin, uuden harrastuksen, tiskaamisen, siivoamisen, esseen kirjoittamisen jne.. mutta kun johonkin asiaan pitäisi syventyä ja perehtyä kunnolla, jätän hommat puolitiehen. Mikä siinä on että ei uskalla tehdä loppuun asti ja täysillä? Okei ehkä tiskaaminen on tehtävä loppuun asti.. Olisipa makeaa jos uudessa kämpässä olisi tiskikone. ajjaj. Mutta siis: olen ylpeä itsestäni että olen jo tänään kirjoittamassa uutta postausta tänne 😀 not my usual way of acting.

En aina -lähes koskaan- ymmärrä elämää. Etenkin tämmöisenä kaamosmasennusaikana on mahdotonta tajuta joitakin asioita. Miksi joku asuu maassa jossa talvella on pimeää ja masentaa, keväällä on kuraista, kesällä tukehtuu koivun siitepölyyn ja pienet verenimijät haittaa kaikkea ulkoilutoimintaa, silloin kun pitäisi kerätä D-vitamiinia varastoon. Syksy on ihan kaunis mutta verenimijät on silloinkin liikenteessä. Julkinen liikenne ja vuokra-asuntojen hinnat on pilvissä ja vaikka kuinka maksetaan verorahoja niin vastinetta tuntuu tulevan liian vähän. On aivan naurettavia EU-direktiivejä, joitakin mainitakseni: kuuluisa kurkku-direktiivi, ”talonne katto on oltava punainen jos rakennatte tälle tontille”-direktiivi, talkootyöt veron alaisiksi… trallallaaa. Ja VR nostaa taas hintoja. Hyvää uutta vuotta *ttu.

Yksi myönnytys mun on tehtävä: suomen terveydenhuolto kai toimii, siitä huolimatta että arvauskeskukset ei aina arvaa oikein. Toinen myönnytys on ihana lumi. Lumi on mahtava valoisa raikas asia suomessa, mutta tänä talvena ei oo vielä paljon näkynyt, minkä ansiosta ainakin mun kaamosmasennus on ajanut mut infernaalisen masennuskierteen pohjalle. Tän junan ikkuna on paskanen btw.

Ajatusvirtakirjoitusta, kai alan joskus jäsennellä tätä paremmin jotta joku muukin pysyy perässä.

TaiEhkäEn kuittaa.