Heti alkuun tunnustaudun suureksi matematiikan ihailijaksi. Todennäköisyydet, geometria ja numeroiden väliset yhteydet ovat älyttömän kiehtovia. Otan esimerkiksi numeron 8. En ole taikauskoinen, mutta muistan hyvin nuoresta asti luottaneeni numeroon kahdeksan (kahdeksas suklaalevy kaupan hyllystä on aina ehjä!). Vanhempana olen alkanut miettiä, miksi olen niin tykästynyt kyseiseen lukuun. No, pidän parillisista luvuista. Kuviona 8 on mielenkiintoinen, se on ainut symmetrinen numero (jos ykköseen kuuluu väkänen ja nollahan ei ole numero), sivuttain se on äärettömyyden tunnus, joka ilman hipster-leimaakin on hyvin mielenkiintoinen. Tajusin vuosia sitten myös, että syntymäpäiväni (16.1.) on yhteydessä numeroon 8. 16 on jaollinen tasan numerolla 8 ja 1+6+1=8.
Tuossa nyt lyhykäisyydessään matikkainnostustani. Edes numero 8 ei kuitenkaan voita piitä!
Löysin tämän äärimmäisen havainnollistavan kuvan wikipediasta. Eli osoitus siitä, että ympyrän, jonka halkaisija on 1, eli säde 0,5, kehän pituus on π. π-day on nörttihuumoria parhaimmillaan! 14.3 (Perjantai) merkitään jenkki-kalenterissa 3.14, eli pii kahden desimaalin tarkkuudella. Ja koska pii ääntyy samoin kuin ”pie”, perinne on valmistaa kyseisenä päivänä piirakoita (mieluiten 3.14 kappaletta ja ne nautitaan kello 3:14). Joten nyt jokainen matemaatikko ja piirakan ystävä juhlistamaan piitä! Tässä muutamia piiras-reseptejä joita aion itse kokeilla:
Ajattelin jakaa ajatuksiani asiasta, joka on monelle tällä hetkellä ajankohtainen: jatko-opiskelu. Yhdeksännellä luokalla kaikki ovat samalla viivalla. Peruskoulu on päätetty, oli koulu sitten mikä tahansa. Oppilaat asetellaan paremmuusjärjestykseen vasta silloin, kun he hakevat tästä eteen päin. Amis vai lukio? Jos amis, niin mikä ala? Jos lukio niin mikä niistä ja mitä kirjottamaan? Jokaista ei ehditä käsi kädessä neuvomaan minne suuntaan mennä. Olin tässä tilanteessa kaksi vuotta sitten. Valitsinko oikein? En tiedä.
Hain ja pääsin lukioon. Keskiarvon sain nostettua 9.0:aan, tarvittava taisi olla 8.6. Yksityinen lukio, ei painotuksia. Rakastan piirtää ja aion hankkia ammatin jossa saan käyttää luovuutta. Miksi en hakenut Torkkeliin? En tiedä. En ehkä uskonut itseeni, en nähnyt itseäni sopivaksi, ja totta puhuen olin tuolloin hyvin masentunut, joten en keksinyt avoimeen hakemukseen mitään hyvää itsestäni. JOS saisin valita uudestaan, tekisin toisin. Tässä kohtaa pitää mainita, että hain Torkkeliin viime vuonna toiselle vuosiasteelle. Koulun rehtori ei antanut minun hakea ensimmäiselle vuodelle ja myöhemmin paljastui, ettei toisella luokalla ollut tilaa uusille oppilaille. Käytin hakemustyöhöni 50 tuntia, mutta tuskin animaatiotani edes katsottiin, jos vapaita paikkoja ei koskaan ollutkaan. Kyllä, olen edelleen katkera ja tunnen tulleeni kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, sillä olin yhteydessä kyseisen koulun opoon, sekä rehtoriin, jotka molemmat tiesivät, ettei paikkoja ole yhtään, mutta silti käskivät minun hakea sitä. Myöhemmin juttelin nykyisen kouluni opon kanssa ja hän järkyttyi, koska minulla olisi pitänyt olla kaikki oikeudet hakea ensimmäisen vuoden paikkaa. Miksi rehtori toimi niin kuin toimi? En tiedä. Mutta sen voin sanoa, että jos sinulle annetaan mahdollisuus itse päättää, käytä se huolella!
No, en siis päässyt kuvataidelukioon, joten jatkan peruslukiossani, joka on ihan okei. Minulla on hieman risteäviä näkemyksiä muutamista koulun säännöistä (kuten että 18-vuotiaalla ei ole lupaa allekirjoittaa omia jaksotodistuksiaan) mutta avaudun tästä varmasti syvällisemmin myöhemmin.
Asiaan! Nyt kun olen 1,5 vuotta lukiota käynyt, alan huomata kuinka raskasta se tosiaan on. En ole reippain ja aktiivisin oppilas, mutta motivoitunut kyllä. Käytännössä, vaikka en tee mitään, en löydä aikaa läksyille. Tai sitten olen laiska, tyhmä ja saamaton. Nauti matikasta ja fysiikasta, mutta lukio-opiskelu on tappanut kaiken innostukseni. Tahti on erittäin kova ja vaatimukset ovat hyvin korkealla. Lukio on hyvä paikka, mutta jokaisen kannattaa ottaa se asenne, ettei se maailma siihen yhteen neloseen kaadu. Koko peruskoulu aikani huonoin arvosana oli 8. Lukiossa kituutan kurssit läpi. Totuus tosiaan löi naamalle ja olisin toivonut, että joku olisi kertonut minulle, ettei se tarkoita että olen tyhmä. Kaikkeen ei voi panostaa täysillä! Suoritan lukioni neljään vuoteen. Tämä on puhtaasti oma valintani, sillä kursseja minulla on enemmän kuin olisi suositeltavaa ja kaikista on kuitenkin läpi päästy. Nelivuotisena saan kuitenkin keventää opiskelutahtia ja kirjoittaa joustavammalla aikavälillä.
Kokemuksesta voin siis sanoa, että:
älä lannistu! Jos et pääse sisään ykkösvaihtoehtoosi, jos numerot tippuvat, jos läksyjä alkaa kasaantua liikaa, jos opiskelu alkaa näyttää toivottomalta… Sano se ääneen! Itselläni on kontakti nuorisopsykiatrisella (vuosien takaista masennusta hoidan edelleen) ja lääkärilläni meni kuukausia takoa päähäni, että on paljon arvokkaampiakin asioita, kuin hyvä todistus. Koulu on tärkeä, mutta sen takia ei saa itkeä itseään uneen.
kevennä! Ei ole häpeä kirjoittaa lukiosta neljässä vuodessa. Nelivuotisia ehkä saatetaan pitää niinä, jotka eivät pysyneet oman vuosiluokkansa tahdissa, mutta nelivuotisen lukujärjestyksen voi suunnitella jo ensimmäisenä vuonna. Silloin lukujärjestys on joustavampi, kun kursseja ehtii suorittaa vielä nelosvuonnakin. Vanhojentanssit ja penkkarit voi hyvin viettää oman vuosikurssin kanssa. Itse aion kirjoittaa yhden aineen keväällä, joten olen ihan samassa tilanteessa kolmivuotisten kirjoittajien kanssa.
karsi! Aika ja voimat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Jos alusta asti tiedät, ettet tule kirjoittamaan terveystietoa tai maantietoa, ota ne rennosti. Tähtää siihen, että pääset läpi! Näin jaksat panostaa paremmin niihin aineisiin, jotka aiot kirjoittaa ja jotka sinua kiinnostavat. Lukiossa on suoritettava vähintään 75 kurssia. Jokainen kurssi arvioidaan. Jos oletetaan, että näistä noin 70 on lukuaineita ja jokaisesta kurssista on koe, saat lukio-aikanasi päntätä 70, noin 100 sivun paksuista kirjaa. Opiskelet siis 7 000 sivua asiaa, joista ehkä 2 000 tulee olemaan ylioppilaskirjoituksiasi varten tärkeää, ja vielä vähemmän tosielämän tilanteissa. Älä yritä oppia kaikkea, vaan anna itsellesi mahdollisuus löysätä joissain kohdissa.
Toivottavasti kaikki pääsevät toivomaansa jatko-opiskelupaikkaan ja paljon voimia tällä hetkellä opiskeleville! Kevät piristäkööt meitä kaikkia!
