Alkuja
Olen nyt eräänlaisessa elämän liitoskohdassa. Olen hiljattain siirtynyt nuoruudesta aikuisuuteen ja yritän vasta opetella pärjäämään omillani, en järin loistavin tuloksin. Asun vielä kotona ja ensimmäisestä työpaikastanikin jouduin eroamaan. Rahaa kuluu ja tekemättömien asioiden Mount Everest kasvaa sitä mukaa kun voimat hiipuvat. Olen sentään saanut hieman suuntaa sille, mitä tulevaisuudeltani haluan. Haluan valmistua lukiosta, kirjoittaa mahdollisimman hyvin ja päästä opiskelemaan tietokoneohjelmointia tai animointia. Haluan etsiä ammattikorkeakoulun jälkeen itselleni mukavan kodin, oli se sitten ulkomailla tai täällä Suomessa ja hankkia itselleni oman kissan. Jopa pienehkö akvaario on alkanut hautua mielessä. Sinne olisi suunnitteilla taistelukala, pallokala ja noitamonni, jos niitä edes samaan kulhoon voi laittaa. Ennen paikoilleni asettumista haluan kiertää Eurooppaa, eli todennäköisesti interrailille olisin suuntaamassa. Kaikkeen tähän tarvitsen rahaa… Onhan sitä onneksi jäänyt säästöön jonkun verran, mutta töitä tässä nyt kaipailtaisiin. Unelma kesätyöpaikka olisi varmaan hautausmaan kukkienhoitaja. Olen huomannut, että palveluammatit ovat äärimmäisen kaukana mukavuusalueeltani.
Tällä hetkellä edessä on vielä suurempi muutos. Koska edelleen asun äitini luona, ja aion vielä muutaman vuoden asuakkin, muutan perheeni kanssa uuteen kotiin. Pieneen omakotitaloon Lohjalla. Koko ikäni olen asunut Helsingissä, mutta koulu ja isä ovat edelleen täällä, joten ei tarvitse ihan kokonaan lohjalaistua. Talon saaminen ei ole ihan vielä lukkoon lyöty, torstaina vasta, mutta eiköhän se ole nyt muutto edessä. Nykyinen kämppä on ihan ok.. Naapurusto vain on kurja ja äiti tahtoo oman asunnon vuokrakämpän sijasta, ymmärrän kyllä. Uusi talokin olisi oikein suloinen ja siinä on iso tontti. Saisin sinne jousiammuntapisteen ja puhallusputkitaulun.
Hankittiin kaksi kissaa muutama kuukausi sitten, joten niiden sopeutuminen taas uuteen asuntoon jännittää ehkä eniten
Nämä katit ovat olleet meidän perheen unelma jo vuosia, mutta isäpuolen allergia on estänyt kissojen hankkimisen. Lääkärin mukaan allergia on kuitenkin lieventynyt ja lääkkeillä kissan omistaminen ei ole mahdotonta. Nämä viisi kuukautta isäpuoleni on ollut täysin oireeton kissojen suhteen. Kävimme läpi koko viime kesän netti-ilmoituksia kissanpennuista. Kriteerinä oli: ei oranssi (koska isäpuolellani oli sellainen ja se jäi auton alle), mahdollisimman mukava. Huolellisen rotututkimuksen jälkeen päädyimme siihen, että maatiaiskissa on meidän kotiin paras. Kakkoseksi jäi Ragdoll, mutta hinnan perusteella maatiaiskissa vei voiton. Äiti sähläsi ensimmäistä kissaa hankkiessa. Sovimme myyjän kanssa että kissanpentu vaihdettaisiin Lahden ABC:n parkkipaikalla. Koko matkan luulimme olevamme hakemassa raidallista yksivuotiasta naaraskissaa, mutta korissa olikin sitten juuri 12 viikkoinen (ei ehkä ollut sitäkään, mutta näin väitettiin) mustavalkoinen pörrökasa. Sen korvat olivat suunnattoman isot ja tassuissa oli varpaiden välissä tupsut (on yhä). Äiti oli sekoittanut netti-ilmoitukset ja siinä hämmingissä esitettiin sitten että juuri tuommoinen sen pitikin olla. Myyjä oli kuitenkin mukava ja vakuuttava, että ihan terveeltä kissalta se jo ostaessa vaikutti. Autossa sitten kotimatka vähän hämmästeltiin. Nimeksi tuli Khione, lumen jumalatar, vaikka ei tässä yksilössä mitään jumalaista olekkaan. Näyttää koko ajan kuin olisi juuri kuullut jotain aivan uskomatonta. Ihana kissa se kuotenkin on. Kenties emosta liian aikaisin vieroitettu, kun se iltaisin hakee viltin ja imeskelee sitä. Nukkuu selällään ja on kyllä tämän lauman johtajatar.
Meidän toinen kissa hankittiin kaksi päivää myöhemmin. Tarkoituksena oli alun alkaenkin ottaa kaksi kissaa, jotta niistä on seuraa toisilleen. Melia (mytologiassa Khionen sisar) on hankittu eläinsuojelun kautta. Ikää katilla oli noin muutaman kuukauden. Kissa oli haettu maalta, jossa erään naisen kissakokoelmat olivat räjähtäneet käsiin ja tuoreimmat pentueet tuotiin Helsinkiin. Vaikka oltiinkin aluksi vähän epävarmoja voiko tälläinen maalaiskissa kotiutua meille, niin tilanne on osoittautunut täysin vastakohtaiseksi. Melia on äärettömän siisti, rauhallinen ja lempeä. Kaiken lisäksi Khionen ja Melian välillä tuntuu tosiaan olevat sisarusmainen suhde. Khione on melko itsepäinen, mutta Melia katsoo pienemmän perään ja nuolee ”siskonsa” korvat puhtaiksi iltaisin. Melialle on ostettu kaksivärisiä pehmopalloja, joita se oppi noutamaan lähes heti meille tultuaan. Vain kyseiset pallot kelpaavat. Edes samaa materiaalia olevat yksiväriset pallot eivät kelpaa noudettaviksi. Aamuisin herään usein siihen, että pallo on tuotu yöllä tyynyn viereen, mutta sitä ei olekkaan ollut sitten kukaan heittelemässä.
Molemmat ovat sisäsiistejä ja loistavia yksilöitä. Eivät raavi huonekaluja tai pure johtoja. Maukaisevat silloin kun ruokakuppi nostetaan lattiasta, mutta muuten ovat vieläpä ihan hiljaisijakin. Vain kerran tai kaksi olen kuullut Khionen sähisevän, mutta ihmisiä kohtaan molemmat ovat lempeitä. Ehkä siksi olenkin niin stressaantunut kissojen sopeutumisesta, kun alku on ollut näin täydellinen…
Tässä oli nyt vähän tälläistä avautumista meidän kissoista, mutta teen järkevämpiäkin postauksia kunhan kerkeän!
~Lurkki