Tänään päätin uskaltaa.

Tänään lopulta heräsin. Vihdoin.

 

Olen ymmärtänyt, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Joka tapauksessa, edellisen lauseen kaltaisia mantroja ja hokemia jouduin itselleni toistamaan noin viiden vuoden ajan, ennen kuin lopulta aloin siihen uskomaan. Tänään lopulta muutamien viikkojen epäilyjen jälkeen päätin herätä suoritus keskeisestä arjestani. Tajusin, että elämääni tarvitaan muutakin kuin työ,  johon voin uppoutua ja paeta sitä todellisuutta, jota oikeasti pelkäsin. Asia jota pelkäsin on oma elämäni.

Toki olen työni ohella ”elänyt” viimeisen viiden vuoden aikana. Tosin koen sen elämän olleen jonkinlaista harhailua ja eksyksissä oloa. Vääriä ihmisiä, huonoja tapoja, jonka keskiyössä kuitenkin paettiin työhön. Toki elämääni tänäkin aikana on tarttunut myös ihania uusia ihmisiä, joiden ansiosta koin myös, että uskallan herätä. Tänään sitten tein lopullisen päätökseni, että tämä pakeneminen saa nyt riittää ja lähden työstämään itselleni sisältöä elämään työn ollessa osa päivää, ei koko päivää.

Miten tähän päädyttiin? Näkisin, että liian pitkään kestänyt harhailuni alkoi siitä kun erosin parisuhteestani muutama vuosi takaperin. Tosin näen, että hukkasin itseni jo täysin tässä pitkässä parisuhteessa. Näen nämä kaikki siis jonkin näköisenä jatkumona. Ehkä voisin sanoa olleeni hukassa pidemmänkin aikaa kuin viisi vuotta. Oli miten oli, joka tapauksessa olen nyt päättänyt herätä.

Miten lähden eteenpäin? Niin kuin kirjoituksessani totesin, tämän heräämisen työstäminen kesti muutaman viikon. Ei ollut minulle helppoa, mikä näin omasta suustanikin kuulostaa jo uskomattomalta. Miten voi pelkää elämistä? Mitä pakenen? Miksi pakenin? Mikä elämässä pelottaa? Muunmuassa näihin haen nyt vastauksia joiden avulla alan itseäni työstämään ja nostamaan takaisin valoon. Vanha suoritus elämäni ei enää kelpaa, vaikka sekin tietysti omalta osaltaan ihan hyvin palvellut. Olen kuitenkin hyvä siinä mitä teen. Saan työstäni paljon kiitosta. Ehkä sillä olenkin itseäni ruokkinut elämässäni.

Mitä keinoja käytän, jotta pääsen takaisin valoon? Olen haalinut ympärilleni erillaisia ”itsensä tuntemus oppaita”, joiden uskon olevan hyviä useiden googletusten perusteilla. Oppaita hyvästä ruokavaliosta ja miten tukea ruokavaliota tarvittavilla vitamiineilla. Varasin myös ajan terapeutille kasvuni tueksi, jotta ymmärrän lopulta mistä tässä on kyse.

Tällä hetkellä hieman pelottaa vanhoista tavoista irti päästäminen. Tiedän, että se on pakko tehdä ja rohkeasti uskoa tulevaan. Elämä kantaa. Kantoihan se tuossa suorituskeskeisessäkin arjessa. Katsotaan mitä tästä tulee. Tiedän kuitenkin, että pako matkani ja epämääräinen harhailu on nyt päättynyt. Uskon, että se mitä elämäni valolta tarvitsen on tavoitettavissa ja pienen matkan päässä.

Palaan pian.

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *