Sunnuntai kuplassa

Tää kuluva viikko on ollut poikkeuksellinen. Coronavirus ja siitä johtuvat poikkeusjärjestelyt kuten karanteeni oli aluksi vain kaukaisia tapahtumia maailmalla, vaikka toki vain ajankysymys milloin se leviää koti Suomeenkin. Tällä viikolla viimein tuli ohjeistus coronasta johtuvista varotoimenpiteistä, jotka sai ihmiset ensin rynnimään sankoin joukoin kauppoihin tyhjentämään pitkään säilyvien elintarvikkeiden hyllyt ja vessapaperit. Nyt viikonloppuna ruokakauppa oli melkoisen tyhjillään niin ihmisistä, kuin myytävistä tuotteista. Pari ihmistä otti selfieitä vessapaperihyllyjen luona. Vessapaperin, josta on tullut melkoinen puheenaihe ja memevillitys viime päivinä. No, jokainen meistä reagoi asioihin omalla tavallaan, toiset peläten, toiset huumorilla, keinoja on monia.

Me lähdettiin coronaa karkuun viettämällä sunnuntaiaamu ulkoilemalla.  Jyväskylän lähellä sijaitsee paljon kansallispuistoja ja hyviä ulkoilumaastoja ja me valittiin tänään suunnaksi Oravivuoren luontopolku. Oravivuoren huipulla sijaitsee yksi Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan Struven ketjun pisteistä. Matkaa autolta huipulle kertyi kilometrin verran. Äkkiseltään kuulostaa lyhyeltä kävelymatkalta, mutta välillä maasto oli melko jyrkkää sekä jäistä. Huipulta avautuvat maisemat olivat kyllä pienen liukastelun ja hengästymisen arvoiset! Kahvi ja upeat maisemat lämmittivät huipulla, tuulen ollessa navakka ja kylmä.

Lähtiessämme huipulta takaisin päin päätettiin vielä poiketa noin 700 metrin matka rantaa kohti. Jäällä aurinko paistoi lämpimästi, vitsit miten täydellistä, näitä kelejä on liian vähän! Tai niistä pääsee liian harvoin nauttimaan kunnolla, jos niitä on, työt vievät aikansa. Harmiteltiin ettei otettu luistimia taikka puita mukaan, kuinka ihana olis ollut mennä läheiseen saareen tekemään nuotio ja nauttimaan päivästä. Jäällä olisi voinut viihtyä vaikka koko päivän, mutta takaisin päin oli lähdettävä, sillä kotona oli tiedossa synttärijuhlat!

Perheen pienin jäsen täyttää vuosia ja niitä täytyy tietenkin juhlia. Kerran vuodessa synttäripäivänä Ärrä saa herkutella maksalaatikolla, joka ajaa kakun asemaa. Ja pitäähän jokaisen synttärisankarin saada myös lahjoja. Ärrä avasi (raateli) paketin ja sieltä löytyi herkkutikku ja Kong –lelu. Kongi aiheuttikin melkoisen riemun pienessä herrassa. Se oli hieman yllättävää, sillä Mika oli lähes varma ettei Ärrä suostuisi kumista lelua suuhunsa laittamaan, mutta toisin kuitenkin kävi. Sen tietää mikä lentelee pari seuraavaa päivää lähes taukoamatta pitkin asuntoa..Toivottavasti mitään ei mene rikki, poikien leikeissä kuuluu välillä ”ohoh” ja se ei yleensä tiedä mitään hyvää. 

Me ollaan oltu tämä päivä ihan vaan omassa pienessä kuplassa, lukematta tai katsomatta uutisia. Välillä on kiva olla paossa maailman karuutta ja negatiivisuutta. Huomenna on kuitenkin paluu takaisin arkeen ja saa nähdä mitä uusi viikko tuo tullessaan. Toivottavasti tilanne alkaisi pian tasoittumaan ja palautumaan normaaliin. Sairastumiset, varsinkin riskiryhmään kuuluvilla, on ikäviä, mutta sen lisäksi tilanne vaikuttaa Suomen ja koko maailman talouteen. Kunpa kaikki elpyisi pian ja pienyrittäjätkin selviäisi tästä ”säikähdyksellä” eikä tartuntoja saatika kuolemia tulisi enää lisää. Omalla tavallaan kauhistuttaa edes ajatella mitä kaikkea on vielä tulossa, tosin hysteriaan on vielä matkaa.

Voimia uuteen viikkoon!

//Heini & Mika

Hyvinvointi Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä

Arki-illan piristystä!

Me tykätään tehdä suunnilleen kerran viikossa pitsaa. Se on mukavaa yhteistä puuhaa ja siihen kun vielä lisää hyvän viinin niin avot, kotitreffit parhaimillaan. Eikä se pitsa ole mikä tahansa mättöpitsa, vaan superhyvä ja maukas, näyttääkin kivalta. Less is more, pätee usein meidän pitsoihin. Mika on myös tarkka miltä ruoka näyttää, jos se ei näytä hyvältä se ei voi olla hyvää? Heini taas suurena mikrojuuston ja kaalilaatikon ystävänä ei voi kommentoida tähän mitään..

Ensi maanantaina alkaa neljän viikon ruokavalio-ohjelma, joten herkuttelut jää hetkellisesti sivummalle. Ja siitä päästäänkin itse asiaan, nimittäin meidän mielestä parhaisiin pitsoihin. Me tehdään aina kaksi pitsaa eri täytteillä, toinen pitsa on useimmiten punaisella kastikepohjalla ja toinen valkoisella. Silloin ei myöskään tarvitse päättää kumpaa tekee mieli, kun voi saada molempia sopivasti. Itse pitsapohja me tehdään joka kerta samalla ohjeella, joka löytyi VEGE! -kirjasta*. Tää kirjahan me alunperin ostettiin, koska se näyttäisi kivalta meidän keittiössä ja ehkä siitä voisi saada jotain vinkkiä ”mitä tekee ruoaksi” -kriiseihin. Nälkäisenä ja nälkäkiukun lähestyessä tätä pohjaa ei kannata ruveta tekemään, koska aikaa kuluu taikinan vaivaamisessa ja odottamisessa ainakin puolisen tuntia. Mutta jos aikaa on, pohjan tekeminen on todellakin sen arvoista!

Kun pohjan on työstänyt aluksi kunnolla, on se lopulta helppo painella ohueksi pohjaksi. Aiemmin me käytettiin pitsan paistoon nurinpäin olevaa uunipeltiä. (Pellin ollessa nurinpäin pitsapohja on tasaisella alustalla, jolloin se paistuu paremmin, vähän kuin pitsakivellä ollessa.) Nykyisin meillä on pitsakivi, joka on kyllä tällaisille pitsan suurkuluttajille ihan ehdoton! Pohjista tulee aika ohuita VEGE –kirjan ohjeella, joten niiden ei tarvitse olla uunissa kuin hetken. Ja joo, me tehdään tässä postauksessa olevasta ohjeesta kaksi pohjaa.

Täytteinä meillä on punaisessa pitsassa yleensä aurinkokuivattutomaatti, mozzarella, pesto ja päälle vähän tuoretta basilikaa ja ehkä hieman chili flakeseja ja kastikkeena pohjalla Mutin pitsakastike säilykepurkissa. Pohjan kastikkeena vaaleassa pitsassa on usein sinapilla maustettu kermaviili ja täytteinä on päärynä, vuohenjuusto, cashewpähkinät ja päälle tummaa balsamicokastiketta ja tuoretta rucolaa. Täytteistä vuohenjuusto ja cashewpähkinät käytetään pannulla, että niihin tulee kiva väri pintaan. Muut täytteet, tuore tuotteita ja balsamicoa lukuunottamatta, käy uunissa pitsapohjien kanssa. Ja niin, Mutti pitsakastike on melkoisen isopurkki ja sitä jää paljon yli, joten me hyödynnetään se usein seuraavana päivänä tomaattikeittoon tai tomaattikastike pohjaiseen ruokaan ettei tule hävikkiä.

Pitsat on parhaimmillaan, kun ne on hetken jäähtynyt uunista pois oton jälkeen. Sitten voikin rauhassa nautiskella pitsan ja täyteläisen punaviinin combosta ja höpötellä mukavia. Näin kevät aikaankin on ihana sytytellä vielä hieman kynttilöitä luomaan tunnelmaa ja omalla tavallaan myös rauhoittamaan. Loppuun vielä kirjasta napattu ohje!

*Nieminen, A. & Sukula, R. (2018). VEGE! – Tuoreita makuja kotikeittiöstä. Readme.fi Oy.

Maukasta viikonloppua ja cin cin!

//Heini & Mika

Pitsataikina

Ainekset (2 annosta)

1 pss
kuivahiivaa
5½ dl
00' vehnäjauhoja (grano tenero)
3 dl
vettä
(1 tl
sokeria tai hunajaa nopeuttamaan taikinan nousemista ja syventämään pitsan paistoväriä)
(1 rkl
oliiviöljyä)
1½ tl
suolaa
50 min
{
AKTIIVINEN 30 min
PASSIIVINEN 20 min

Tee näin:

Kuumenna pitsakivi uunin korkeimmassa mahdollisessa lämpötilassa, vähintään 300 asteessa. Et voi kuumentaa uunia liian kuumaksi.

Sekoita kuivahiiva jauhojen kanssa.

Laita lämmin vesi kulhoon ja lisää veteen halutessasi sokeri ja oliiviöljy. Lisää jauhot vähitelle ja vaivaa 10 minuuttia yleiskoneen taikinakoukulla tai käsin.

Anna taikinan levätä 10 minuuttia.

Lisää suola ja vaivaa jälleen 10 minuuttia.

Anna taikinan levätä jälleen 10 minuuttia ja levitä se sitten pellille, runsaasti jauhotetun leivinpaperin päälle. Taikina on erittäin löysää, joten käytä reippaasti jauhoja myös taikinan levittämiseen.

Lisää täytteet ja pane pitsa välittömästi kuumaan uuniin kuuman pitsakiven päälle. Paista pitsaa uunissa kunnes reunat ovat tummuneet ja juusto on sulanut (5-8 minuuttia, riippuen uunin lämpötilasta).

Ainekset

Koti Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen