Time is now.

Moneen kertaan loppuunkulutettu lause ja silti niin toimiva. Se kiteyttää kolmella sanalla lauseen niin ketterästi, ettei yhdellekään jää epäselväksi, että nyt on aika tehdä just mitä tuntuu oikealta sillä hetkellä.

Oon pitkään jo halunnu alkaa kirjoittaa lifestyle-blogia, joka keskittyy paljon hyvinvointiin ja liikuntaan. Oon luonnostellut päässä ja osan jo kirjottanukkin aiheista mitkä on mulle tärkeitä ja mun mielestä tärkeitä asioita kirjoittaa.  Yksinkertaisin syy, miks niistä en oo aikaisemmin kirjoittanut blogia tai puhunu ääneen blogin kirjoittamisesta, on ollu pelko epäonnistumisesta.

Varsinkin viimeisimpien kuukausien aikana oon tuntenut palavaa halua alkaa kirjoittaa ja koko ajan ottanut askelia sen suuntaan, että uskaltaisin olla rohkeampi.

Oon pyöriny yksin maailmalla, muuttanut aikasin pois kotoa ja hypännyt benji-hypyn ja vaikka mitä muuta, mitkä vaatii rohkeutta. Mulla on kuitenkin puuttunut rohkeus tehdä enemmän niitä juttuja mitkä tekee mut onnelliseksi ja päästää irti siitä pelosta, että musta ei tuu koskaan mitään.

Koska ihan oikeasti.

Ensinnäkin, susta ei ikinä tuu mitään mitä sä haluat, jos et uskalla ottaa niitä askelia.

Ei ole väärin viihtyä omalla mukavuusalueella, mut jos siellä ei viihdy, niin sit on varmaan oikeasti aika ottaa niitä askeleita sitä omaa juttua kohti.

Josta tullaan sujuvasti tähän seuraavaan kohtaan. Mikä on sit se mun juttu?

Sitä mä kysyn jokaikinen päivä itseltäni.Ei se vielä oo hehkulampun lailla syttynyt mun päässä, että mikä musta tulee isona, mutta ainakin mä alan tekemään enemmän niitä asioita, josta mä nautin ja mistä mulle tulee hyvä olo. Ajattelin pitkään, et mun pitää mennä opiskelemaan tradenomiksi. Se tuntui eniten luoneltavalta siirtymiseltä merkonomi papereiden jälkeen. Vielä tähän päiväänkään mennessä en oo yhtiinkään pääsykokeisiin menny. Ehkä joku päivä vielä, jos se alkaa oikeasti tuntumaan mun jutulta, mutta tällä hetkellä se ei siltä tunnu.

Mistä mä sittten tykkään?

Liikkumisesta. Mä rakastan liikkua. Mä rakastan sitä juoksulenkin jälkeistä oloa, kun mikään raaja kehosta ei meinaa liikkua muutamaan minuuttiin ja sydän jyskyttää rinnasta läpi.

Mä rakastan sitä oloa, kun tekee maastavetoa ja viimeiset vedot sattuu nii paljon et tekee mieli latoa kaikki kirosanat ulos samaan aikaan. Mä rakastan sitä, kun mä huomaan, että mun juoksuaskel on kokoajan nopeampi ja kevyempi. Mulla vierähti kyyneleet poskille, kun Elixian työntekijä sano et mun maastaveto tekniikka on ihan täydellinen. Sitä onnistumisen iloa ja sitä urheilun jälkeistä hyvää oloa, mikä pitää mut energisenä loppupäivän

Mä rakastan syödä terveellisesti ja tuntea mun kehon hyvinvoivaksi.Tunnen itseni paljon vahvemmaksi ja terveemmäksi, kun urheilen ja syön hyvin. Oon myös keskittynyt paljon enemmän nykyään palautumiseen ja kehonhuoltoon.

Mä rakastan myös matkustamista, uusien mestojen tutkimista.Mä rakastan sitä tunnetta, kun lentokone nousee ilmaan. Se on aina merkki uudesta seikkailusta.Uusiin kulttuureihin ja paikkoihin tutustuminen on aina upeeta. Mun unelma on vielä kiertää paljon maailmaa ja sen mä tiedän, että tuun tekemäänkin.

Mä rakastan myös paljon muita asioita elämässä. Mun perhettä, ystäviä, mun miestä, merta,mun kotia,villasukkia ,tanssimista, musiikkia, yön yli valvomista. Nukkumista, valokuvaamista,luontoa, aurinkoa, raikasta ilmaa. Punaviiniä, nauramista, hiljaisuutta ja yksin olemista.

Nää on asioita, mistä mä meinaan kirjoittaa. Ja nää on myös asioita mihin mä aion jatkossa  keskittyä enemmän ja toivottavasti pystyn motivoimaan muita tekemään, niin juttuja mitä tuntuu hyvältä.

Koska mikään muu olo ei tunnu niin hyvältä, kuin onnellisuus.

Hanna