Miten täällä kuuluu toimia eli Chilen Finnish Nightmares

Inspiroituneena muista ulkosuomalaisten blogeista mm. täältä http://www.lily.fi/blogit/norrebro-summers/hassuja-tanskalaisia-tapoja, päätin minäkin vähän valottaa kummallisuuksia ja outoja tapoja mihin oon täällä Chilessä törmännyt.

Oon muuten huomannut että kun en osaa kieltä kunnolla puhun aika hiljaisella äänellä enkä ala vaikka rempseästi kaupassa kyselemään neuvoja kovaan ääneen. Vaikka se ei oo tahallista niin vaistomaisesti tuntuu että jos puhun hiljaa niin mun kaikki virheet ei kuulu niin helposti ja kuulija voi vaan ajatella niistä että ei kuullu kunnolla mitä puhuin. Myöskin, koska olenhan suomalainen, mua jotenkin aina ärsyttää se että mun huomataan olevan turistina, ja sitten alkaa aina nolottaa kun en osaa vaikka toimia jossain kaupassa ja kaikki ajattelee että tuossa menee nyt tollainen tyhmä turisti. 😀 Ja vaikka oon matkustellut tosi paljon , yhä vieläkin mua häiritsee (vaikka ei pitäisi) se kuinka _kaikki_ tuijottaa. Mulla on kyllä siniset silmät mutta ei edes vaaleat hiukset, mutta mä kyllä sitten kuitenkin erotun varmaan tosi selvästi ja vaikka on vasta kuukausi takana voin myöntää että kun näin eilen kaupassa sinisilmäisen miehen niin tuijotin sen perään pitkän aikaan. 

1. Kaupassa myydään hammasharjoja VAIN 2 kpl pakkauksissa – mikä siinäkin on, entä jos mä haluan ostaa vain ja ainoastaan yhden?

2. Osassa kaupoista hyllyillä on pelkät esim. kasvorasvojen pakkaukset – en oo vielä kokeillut että miten tämän rasvan saa omakseen pakkauksen lisäksi 

3. Joissain kaupoissa ostaminen käy niin että eka valitset haluamasi tuotteet, kiikutat sen tiskille tai kassaa muistattavalle pömpelille, kerrot maksatko käteisellä vai kortilla, saat käteesi kuitin jossa lukee hinta ja tuote, sitten menet ilman tätä tuotetta maksamaan eri paikkaan ja tuut takaisin hakemaan tuotteen sun ostokuitin kera.  – Tää mua jaksaa hämmentää, en vaan ymmärrä mikä järki siinä on kun pikkuisessa sekatavarakaupassa täytyy sitten jokaisella eri tiskillä olla oma myyjä joka iskee sulle sen kuitin (tai kirjottaa hinnan paperilappuselle käsin), sitte astuu kaks askelta toiseen suuntaan kassalle joita on kaksi eri, kortti ja käteinen, ja sitte meet takaisin sen kuittisi kanssa sen pari askelta ja saat tuotteen käteen. Luulisi että tällä tavalla maksaa palkkaa porukalle ihan turhaan, mutta kai tässä joku järki sitten on mitä mä en ymmärrä. 

4. Apteekeissa on vuoronumerot – okei tämä ei ole niin outoa, mutta kyllä mua suomalaisena ahdisti kun apteekin vartijamies iski mulle heti ovella numeron käteen, ni enhän mä meinanu ehtiä edes löytää mitä tulin hakemaan ennen kun oli jo mun vuoro ja piti mennä maksamaan. Mitään lääkkeitä ei myöskään ole tarjolla itse poimittavaksi. Todellinen Finnish Nightmare. 

5. Yksi pusu poskelle tervehdittäessä ja ehkä myös hyvästellessä – tämäkään ei ole outoa mutta mulla on vaikeaa tottua siihen, että joka ikinen aamu pitäisi pusutella kaikki työkaverit läpi ja tosi usein se unohtuu niin moni mun työkaveri on jo luovuttanut ja skippaa mut kierrosta tehdessään 😀 

6. Sää voi olla mitä tahansa – tämäkin varmaan ei koske koko Chileä tietenkään mut täällä etelässä sää on vielä hullumpi kun Suomessa. Aina pitää olla sekä sadetakki että kevyttoppis mukana koska kuten olen monta kertaa saanut huomata, vaikka lähtisi lounaalle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, niin takaisin tullessa voi sataa rakeita ja siinä sitä sitten ollaan. Elokuun aikana täällä satoi ehkä 20/21 päivää mitä olin viettänyt. 

7. Sisällä on kylmä – vihaan sitä kun pitää palella ja kun sitä paikalliset ihmettelee niin kyllä vaikka mä olenkin Suomesta ei se tarkota että mulla olisi joku extralämpökerros joka estää mua tuntemasta kylmää. Kun talojen eristykset on tai ei ole mitä on niin meidänkin kämpässä on sellainen pellettiuuni joka huristaa aina kun ollaan kotona, mutta se ei oikeen yletä ekasta tokaan kerrokseen missä mun huone on. Sitä(kään) en ymmärrä miksi, kun täälläkin on ihan monta kuukautta kestävä talvi, ei vaan rakenneta lämpimiä taloja. Myöskin tästä koko kaupungista ei löydy yhtäkään lämmitintä joka maksaisi alle 50 e. Mun varustus töihin tänäänkin on toppi, pitkähihanen paita, toinen paita ja vielä fleecepaita ja just voi olla ilman takkia. 

Pikku juttuja jotka vaatii totuttelua, mutta toisaalta olishan se tosi tylsää jos täällä kaikki olis kuin Suomessa konsanaan 🙂 

 

Puheenaiheet Matkat Työ Ajattelin tänään

La Gringa

En muista mistä aikoinani kuulin mistä nimitys ’gringo’ tulee, mutta yksi versio nimityksen alkuperälle on se, että Meksikon vallankumouksen aikana amerikkalaiset sotilaat saapuivat Meksikoon etsimään Francisco ”Pancho” Villaa ja heidän kysellessä paikallisilta tämän olinpaikaista, vastaukseksi tuli ’green-go’, johtuen amerikkalaisten vihreistä univormuista. Nykyään gringoiksi kutsutaan lähinnä kaikkia länkkäreitä, joten mustakin on tullut tän työpaikan la gringa. 

Eniweis, eilisen työpäivän aikana käytin mun koko espanjakapasiteetin hyvin syvällisessä keskustelussa mun työkaverin kanssa (ainoa jonka kanssa pystyn keskustelemaan) ja hän alkoi kertoa vähän Chilen ja chileläisten asenteista ulkomaisia kohtaan. Mun työkaveri on itse kotoisin Santiagosta, ja hänelläkään ei ole yhtään paikallista ystävää täällä etelässä vaan kaikki ovat muualta, lähinnä Santiagosta tulleita, ja hän on kertonutkin kuinka täällä ollaan sen verran sisäänpäinkääntyneitä että häntäkin pidetään lähestulkoon ulkomaalaisena. Chilessä asuu todella paljon muualta Etelä-Amerikasta tulleita, kuten bolivialaisia, perulaisia, kolumbialaisia ja ecuadorilaisia, ja kuulemma lähes kaikki nämä tekevät huonopalkkaisia töitä. Esim. amerikkalainen tai brittiläinen lääkäri saa työpaikan noin vaan perulaisen lääkärin nenän edestä vaikka kielitaitokin olisi vähän niin ja näin. Työkaverini kertoi että esimerkiksi jo sukunimellä on paljon väliä työnhaussa, jos sukunimi on vaikka saksalainen espanjalaisen sijaan, työpaikka on taattu. Täällä etelässähän on ollut muinoin paljon saksalaisia siirtolaisia, ja esim. mun kämppikset on molemmat lattareiksi melko vaaleita ja heillä on vielä saksalainen sukunimi ja kumpikaan ei puhu sanaakaan saksaa.

Mulla ei ole enää suunitelmia jäädä Chileen työharjoittelun jälkeen vaikka sitä vielä viime keväänä harkitsinkin, mutta kollega sanoi että jos mä haluaisin vaikka Santiagosta töitä niin minä ’La Gringa’ saisin mun sinisillä silmillä ja ulkomaalaisstatuksella työpaikan todella helposti, vaikka munkaan kielitaito ei oo läheskään täydellinen. Toisaalta kuulostaa aika surulliselta, mutta itsekkäistä syistä on myös helpottavaa se että täällä ollaan niin länkkärimyönteisiä, niin mullekin ehkä annetaan helpommin anteeksi kaikki etikettivirheet… 😀 

20170909_173542.jpg

Kotikulmilla Puerto Varaksessa

Puheenaiheet Matkat Työ Ajattelin tänään