Mitäs tuumaat?

Tein juuri päätöksen pitää tiukkaa linjaa kuvien kanssa. En aijo sotkeutua siihen hommaan, sillä bannerista voi jo huomata, millaista se tulisi olemaan. Ihan galluppina, kuka pystyisi lukemaan sivua, jossa ei ole mitään kuvallista viestintää? Ajattelin yrittää sitä teidän kanssa, että onnea sille rintamalle.

Olen myös ristiriitaisissa aatteissa sen suhteen, mitä tähän alkaisi loppupeleissä tekemän. Nyt on vielä varaa valita, sillä uskoakseni mitään tekstejä täältä ei ole vielä luettu (surullista vai eeppistä?) Pitäisikö alkaa käsittelemään kirjallisuutta? En kyllä uskaltaisi täällä kajota kovin moneen teokseen, nimittäin useimmat mielipiteeni useimmista kirjoista ovat melkein… liian omituisia (?)

Vaatteista ynnä muusta tyylikkäästä on turhaa odottaa sanaakaan. a) tyylittömyys on tyylini, miten sen ikinä voikaan tulkita b) olen jo vannonut pelkän tekstin nimeen, muotisössötys ilman kuvia voisi tehdä haasteita.

Elokuvista ja typeristä konsolipeleistä voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta loputtomuus ei ole bloggaamisessa kovin suositeltavaa. Musiikin kanssa olen samankaltaisessa tilanteessa. Vähemmästäkin flippaa.

Tästä sainkin käyttökelpoisen idean. Kirjoitan kaikesta edellämainitsemastani ja toivon parasta. Tästä tulee jotain niin hektistä, että teidän jokaisen kannattaa viskata tietokone lattialle ja juosta viereiseen huoneeseen. Nyt on hyvää aikaa toimia, se ei ole liian myöhäistä. Tänään ei ole lainkaan kirjallisesti sujuva päivä. Teksti nykii, joten aikaa löytyy.

 

Ajattelin tehdä myös uhkarohkean vedon tähän saumaan:

Lupaan kirjoittaa jokaisesta aiheesta, josta pyydetään. Aivan totta. Ja vielä siten, että se omaa edes hyppysellisen viihdearvoa. Tähän moni hyvä tekstiniekka on kaatunut. Minkä tahansa artikkelin kommentteihin voit lisätä oman ideasi/nakituksesi/yrityksesi tuhota psyykkeeni. Sana on vapaa toverit.

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen

Lääkevalvojia

Voisin sanoa, etten muista ikinä olleeni näin hämilläni. No okei sitten, kyllä olen, mutta sillä ei ole nyt merkitystä.

Selailin tässä erästä isäni vanhaa kirjaa, oikein mukavaa nidosta, joka käsittelee amerikkalaista markkinointia. Kukaan muukaan, kuin S.E. Soderlind voisi olla sen takana. Olin jo lukenut rauhaisesti lähipäivien aikana sivulle 144 asti ilman mitään silmäänpistävää, mutta sivulle 145 päästyäni… mitä ihmeellistä?!

Tiedän, että isäni kunnioittaa kaikkea mahdollista kirjallisuutta niin paljon, että samanlaista niuhottajaa on hankala löytää. Hän ei ole ikinä antanut myydä toivottomimpiakaan kirjoja kirpputorilla, koska kyseessä on kirja, sekä hänen omistamistaan kirjoista on poistettava ja talletettava mahdollinen kannen paperipäällys lukemisen ajaksi. Kirjojen kunnioittava kohtelu on kaikki kaikessa. Voileivän syöminen lukemisen aikana on riskialtista.

Sivun yläreunassa lukee: ”Nykyisin yhden valvojan alaisena toimii tavallisesti kymmenen lääke-esittelijää, joissakin tapauksissa vain kahdeksan”

Jostain erittäin merkillisestä syystä virkkeen perään on kirjoitettu (lyijykynällä nyt sentään): ”JOS ON HUONO VALVOJA”. Voin taata sen olevan isäukkoni käsialaa. Omien sanojensa mukaan ”kirjan tuhrimisesta joutuu vähintäänkin helvettiin jos hyvä tuuri käy”

Mitä täällä on tapahtunut? :——-D

Kulttuuri Suosittelen