Terapian tarpeessa + hyvästelyt
Täällä blogissa on ollut todella hiljaista todella pitkään ja siihen on syy: olen voinut hyvin. Kuluneen kuukauden aikana minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta pyöritellä ja vatvoa asioita, joista blogini sisältö tähän mennessä on pääosin koostunut. Sisälläni ei ole ollut pakottavaa tarvetta purkaa, puhua tai kirjoittaa murhetta näkyväksi.
Kun käynnistelin tätä blogia noin kahdeksan kuukautta sitten, luulin olevani jo ihan kunnossa. Mutta oikeasti minulla oli väkisin puskeva tarve kirjoittaa kaikkea kokemaani sanoiksi, ulos minusta, ulkopuolelle, erilliseksi tarkasteltavaksi. Prosessointini oli totaalisen kesken. Jokainen kirjoitettu sana jäsensi ajatuksia, helpotti oloa ja antoi rintaan tilaa hengittää. Joakainen teksti samaan aikaan huojensi ja itketti. Nyt tekisi mieli rutistaa itseäni ja ihmetellä, kuinka sitä vain kaikesta kaaoksesta selvittiin yhtenä kohtuullisen täysijärkisenä kappaleena. Blogi toden teolla toimi minulle tehokkaana ja armollisena terapiamuotona.
Nyt kun kuukausia on kulunut, kaikki alkaa tuntua hyvällä tavalla kovin kaukaiselta. Elämä on asettautunut ihanan arkiseen uomaansa. Lapset voivat todella hyvin, he ovat onnellisia, nauravaisia ja eläväisiä. Heillä on hämmästyttäviä ajatuksia ja hienovireistä tajua elämästä ja olemisesta. Minä voin hyvin. Olen viimeisten kuukausien aikana ollut hyvin onnellinen. Olen nauttinut vanhemmuudesta ja äitiydestä ihan uudella, jotenkin täydellä tavalla. Lapset tuovat minulle hirveän paljon iloa, onnea ja tällä hetkellä jopa energiaa ja voimaa. Enää en ole kuiviin puristettu pesusieni. Olen sieni, joka imee tuota elämäniloa ja riemua. Olen yksinkertaisesti onnellinen.
Tämä blogi on toiminut samaan aikaan todellisuuden kohtaamisen paikkana ja keinona hetkeksi irtaantua siitä. Se on ollut helpotus ja lohtu, tuki ja turva. Tällä hetkellä en osaa sanoa, mikä blogin kohtalo on jatkossa. Jääkö se määrittelemättömälle tauolle vai hiljeneekö kokonaan, se jää nähtäväksi. Aion kuitenkin nyt toistaiseksi rutistaa ja kiittää teitä lukijoita, joita on suureksi ihmetyksekseni ollut aika paljon. Siispä Tällä hetkellä kiittää ja kumartaa! <3
Jään itsekin odottelemaan, mitä tuleman pitää.
//Millian