Kehu kaveri päivässä
Palautteen antaminen ja saaminen. Tuo kompastuskivi meille suomalaisille.
Puhuimme eräänä päivänä opiskelijoiden kanssa palautteen antamisen merkityksestä lasten kanssa työskennellessä Kehu lapsi päivässä -materiaaliin tukeutuen. Vaikutti siltä, että opiskelijat ovat itse asiassa olleet hyvin aktiivisia palautteen antajia mitä tulee lapsiin. Aikuisille palautteen antamien olikin sitten asia erikseen. On luonnollista, että korjaavan tai kriittisen palautteen antaminen kollegalle tai ystävälle on usein vaikeaa. Sitä haluaisi sanoa sanottavansa suoraan, mutta kuitenkin toista loukkaamatta. Ei aina helppo tehtävä. Mutta entäpä positiivisen palautteen antaminen? Mikä siinäkin niin kovasti tökkii? Miksi se on niin vaikeaa?
Siskoni vaihtoi hiljattain työpaikkaa lähes kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen ja oli aivan pöyristynyt kaikista kehuista ja vuolaista kiitoksista, mitä hän kollegoiltaan sai viimeisen työviikon aikana. Siskoni tiesi kyllä noiden työvuosien aikana, että hänen työhönsä oltiin tyytyväisiä, mutta suoraan se sanottiin ensimmäisen kerran hänen lähtiessään. Miksi? Oi, miksi! Ajatelkaas sitä hyvän mielen määrää, mikä olisi kummunnut ajallaan annetusta palautteesta vuosien varrella.
Olin vuosia sitten ihanassa merenrantakahvilassa. Vauvani nukkui vaunuissa, minä nautin hiljaisuudesta, alkukesän helteestä ja täydellisestä kahvista. Minua palveli aurinkoinen tarjoilija, jota lähtiessäni kiitin hyvästä palvelusta ja kauniista hymystä. Hän meni aivan pois tolaltaan, eikä saanut vastaukseksi kuin mumisevan hymyn. Oli varmasti aivan tavatonta, että hänen toimintaansa kommentointiin positiivisesti.
Pyysin tiivin päivän päätteeksi opiskelijoita kehumaan itseään paperille. Tehtävänä oli kirjata ylös omia vahvuuksiaan. Kynät pysyivät pöydillä tuskastuttavan pitkään ja luokka täyttyi huokailuista. ”En mä keksi yhtään!” manaili eräs. Mutta tämä ope ei luovuttanut, jokainen sai tuskailla niin kauan, että paperilla oli vähintään kolme vahvuutta. Ja kyllähän niitä pienen painostuksen jälkeen alkoi löytymäänkin.
Olisikohan se ihan mielenvikaista jos alkaisi vähän kehumaan kaveria? Jos vaikka antaisi yhden kehun päivässä. Olisikohan meidän sitten helpompi löytää itsestämmekin niitä hyviä juttuja. Kannattaa ainakin kokeilla, niitä on lopulta naurettavan paljon!
//Millian