Työuupumus osa 2: uupumuksen merkkejä

Kun on 28-vuotias, ei kai pitäisi kärsiä muistikatkoksista ja jatkuvasta asioiden unohtelusta. En usko, että myöskään toistuvat huimauskohtaukset, puristus rinnassa, toisen normaalin puheen ymmärtämisvaikeudet tai 24 vuorokaudessa luihin ja ytimiin jylläävä palelu ovat normaaleja asioita. Minulle ne kuitenkin olivat täyttä arkipäivää ja tuikitavallisia seuralaisia. Ei kai siinä jos vähän välillä huippaa. (Joka ikinen aamu työpaikalle pyöräillessä ja omaan työtilaan portaita nousessa huimasi niin lujaa että täytyi pitää tiukasti kaiteesta kiinni). Ei se ole iso juttu jos toisinaan unohtaa jonkun asian (Joka ikinen päivä unohtelin asioita. Esimerkiksi monen ihmisen kanssa sovitun palaverin kaksi kertaa saman päivän aikana, sen että ihan itse olin jo keittänyt kahvin ja kaatanut sen kuppiin odottamaan, tärkeän viestin matkalla alakerrasta toiseen kerrokseen ja sen, että olin palaverissa itse juuri pari minuuttia aiemmin lupautunut erääseen työryhmään.) Ihan normaalia.

Entä sitten väsymys. Töistä tullessa ainut asia, minkä jaksoin tehdä, oli sohvalle rojahtaminen. Otan puhelimen käteen, en jaksa laittaa ruokaa, en jaksa nostaa sukkaa lattialta, en jaksa vuorovaikuttaa. En jaksa kuunnella, puhua, enkä hymyillä. En jaksa, enkä halua nähdä ketään, koska minulla ei ole enää pienintäkään murusta tai pisaraa, jota antaa kenellekään itsestäni. Tätä jatkuu viikkokausia, jopa kuukausien ajan ja käytän valtavan paljon energiaa miettien, onko väsymykseni normaalia. Entäpä jos vain olen laiska? Laiska. Olen siis laiska. Pikkuisen sätin itseäni ja olo on entistä kurjempi. Sitten tulevat poskiontelotulehduskierteet, jatkuva nuha, ruokahaluttomuus, univaikeudet. Olen samaan aikaan kärsimätön, levoton ja aivan loppu.

Kun nyt mietin oireitani, en voi kuin ihmetellä miten ihmeessä ihmismieli kielsi tuon kaiken koko ajan. Koitin vain kovasti uskotella itselleni, että kaikki tämä on ihan normaalia tai enintään ohimenevä pieni notkahdus. Jos ihminen käyttää päivittäin tuntikaupalla energiaa ja aikaa pohtiakseen onko oma väsymystila normaalia, niin ei se silloin ole. Kuinka yksinkertaista, eikö! Mutta väsyneelle ihan mahdotonta ymmärtää.

//Millian