Asioita, joista ei puhuta ääneen

Muistoja kaukaa: Minä en meinaa jaksaa lapsiani. En jaksa sitä jatkuvaa levottomuutta tai esineiden kilkuttelua ja räveltämistä ruokapöydässä. En kestä huutoa, viiltävän kovaa kiljumista, sotkemista, tottelemattomuutta, suoranaista ilkitöiden tekoa. En jaksa sitä, että emme voi mennä kylään, eikä meille voi kutsua ketään, koska lopputulos olisi katasrtofi. En kestä sitä, että kaikkien muiden lapset osaavat käyttäytyä nätisti. Tai oikeastaan kaiken mainitun ehkä vielä jaksaisin, mutta en jaksa huolta siitä, miksi lapseni käyttäytyvät noin.

Huoli kohdistuu erityisesti kuopukseeni. Olen ollut omasta mielestäni kasvattajana johdonmukainen, kannustava ja rakastava. Ja kuitenkin asiat ovat nyt pielessä. Minua satuttaa se, että omalla lapsellani on jostain syystä tosi paha olla, enkä osaa auttaa häntä tämän enempää. Paha olo näkyy lapsen toiminnassa ja olemuksessa. Se huokuu koko kehosta. En ollut tiennyt, että jotain näin syvää kipua voi olla edes olemassa. Minua alkaa pelottaa. Mikä lastani vaivaa? Mitä sellaista on tapahtunut, että hän alkaa lipua päivä päivältä enemmän pois luotamme? Usein emme saa häneen edes kontaktia. Voiko näin lamauttavaa pelkoa olla olemassakaan?

Minulla ei ole aavistustakaan, miten kohtaisin tuon pelon tai lapseni pahan olon. Niinpä koitan aluksi vain ymmärtää häntä. Huomaan, ettei se toimi, lapseni ei ymmärryksellä muutu. Sitten olen vihainen. Raivoan ja käsken lastani lopettamaan koko touhun. Ihan kuin hänellä itsellään olisi siihen taikavoimia. Viha ei tepsi. Kokeilen surua. Itken avuttomana lapseni nähden ja hetken päästä poden siitä huonoa omatuntoa. Ei toimi sekään. Yritän välinpitämättömyyttä, entä jos tilanne ei olekaan niin paha, ehkä vain kuvittelen kaiken. Mutta on se. Ja minulla on toinenkin lapsi, joka on jäänyt kaikessa niin vähälle huomiolle, että se riipii.

Minun on pakko viimein myöntää, että oma työuupumukseni on tehnyt minusta poissaolevan ja koko ajan väsyneen äidin. Olen neuvoton. Nauran mielessäni ajatukselle ”pelkästä” työuupumuksesta. Jos olisin silloin tiennyt, mitä väsymys ja tuska oikeasti tarkoittavat.

//Millian