Maanantai, I love You!

Höh, Lilyn toimitus ennätti ensin! Mutta tässä minun ajatuksiani päivästä nimeltä maanantai.

Maanantaiaamu, kello soi 6.40. Nousen väsyneenä ylös ja laahustan kahvinkeittimelle. Samat iänikuiset rutiinit: kahvi tippumaan, aamupala,  Hesari, jonka lukemisessa ei koskaan ennätä kulttuurisivuille asti, hampaiden pesu, meikkaus, vaatteet päälle ja pyörän selkään. Aamuinen pyöräily tuntuu toisinaan ihan kivalta ja raikkaan herättelevältä, kiireessä taas sydän pyrkii kurkusta ulos, kaarran työpaikan pihaan viime minuuteilla.

Viimeistään tässä kohtaa minua alkaa ahdistaa. Ahdistus tuntuu painona koko kropassa päästä varpaisiin. Tekisin melkein mitä vain, ettei minun tarvitsisi astua noista ovista sisään. Huomaan taas ajattelevani, että miksei minulle voisi sattua jokin ihan pieni onnettomuus. Ei mitään vakavaa, herrajumala, mutta sen kokoinen, ettei minun tarvitsisi mennä töihin. Jos vaikka kaatuisin pyörällä vähän. Ahdistaa. Minulla ei ole pienintäkään hajua, kuinka aion selvitä taas kokonaisesta viikosta.

Maanantaiaamu, kello soi 6.40. Venyttelen vähän sängyssä ja nousen ylös. Vähän unettaa, mutta onneksi on kahvia, vieläpä uutta laatua vaihteeksi! Samat turvalliset rutiinit, jääpähän iltaan luettavaksi parhaat palat Hesarista. Ihanaa päästä raikkaaseen aamuilmaan. Ei ole kiire, mutta olo on sopivan toimelias. Reppu on täynnä opiskelukirjoja, joita haluan oikeasti lukea. Repussa on myös tietokone, jolla saan jossain vaiheessa kirjoittaa uuden jutun blogiini, kivaa.

Ei ahdista sitten yhtään. Maanantaiaamut ovat ihan parasta, uusi viikko taas edessä sopivan täynnä tekemistä ja touhua, uusia mahdollisuuksia. Miten tässä näin on päässyt käymään? Melkein hävettää myöntää, mutta maanantaista on tullut uusi lempipäiväni.

//Millian