Aika päästää irti vuodesta 2016

Kulunut vuosi elämässäni on ollut kuin elokuva. Se vain on sisältänyt draamaakin enemmän juonenkäänteitä ja mustan absurdeja tilanteita. Suuren osan vuodesta minusta on tuntunut siltä, että katson omaa elämääni kuin vilisevää filmiä, jonka käänteissä koetan epätoivoisesti pysyä kärryillä. Tämä vuosi on tuonut tullessaan enemmän vastoinkäymisiä ja murhetta kuin olisin ikinä osannut arvata. Tämän vuoden aikana olen saanut kokea, mitä tarkoittaa todellinen väsymys ja miltä tuntuu lamauttava pelko. Olen myös ymmärtänyt, mitä jatkuva epätietoisuus ja voimattomuus tekee ihmisen päälle. Vuoden mittaan olen huomannut ihan liian usein kysyväni itseltäni, kuinka paljon yksi ihminen oikein voi jaksaa.

Mutta saman vuoden vaiheissa olen myös ihmetellyt, kuinka onnekas olen. Olen ollut ihmeissäni, kuinka paljon hyvin asioita juuri minun kohdalleni on vuosien varrella osunut. Hienoja juttuja on niin paljon, että koitan tiivistää ne tässä muutamaan lauseeseen. Vaikka ne kyllä ansaitsisivat tulla mainituiksi omina tarinoinaankin! Ensinnäkin tielleni on tullut osin uskomattomiakin sattumia, joiden seurauksena elämässäni on nyt tiettyjä hyvin tärkeitä ihmisiä, joista aion pitää lujasti kiinni. Myös muutto Helsinkiin lähes kymmenen vuotta sitten ja kaikki silloisten opintojen tuoma uusi ja tuore on ollut minulle todella merkityksellistä. Eräiden käänteiden ansiosta lapsillemme on osunut mahtava päiväkoti, sekä upeat lastentarhanopettajat, joiden ansioista puolestaan moni murheikas asia on saanut hiljalleen paljon valoisamman sävyn. Tietynlainen kantava voima on myös ollut lapsuudessa opittu tapa katsoa maailmaa: aina on jotain kaunista ympärillä ja jotain hyvää tulossa. Siinäkin on suloisella sattumalla näppinsä pelissä, että olen saanut kauan sitten tavata mieheni. Ja yhä edelleen jaksan ihmetellä, miten mahtavat pienet ihmiset meidän kanssa täällä kotona asuvatkaan!

Kun on mennyt oikein raskaan myllyn läpi, on erityisen mahtavaa huomata lopulta olevansa elossa ja vieläpä ihan järjissään. Tuntuu ihanalta hengittää ja nähdä, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. On mahtavaa nauraa niin, että vatsalihaksiin sattuu. On täydellistä leikkiä joogia kynttilän valossa ja löytää venytys, jota on kaivannut viimeiset kolmekymmentä vuotta. On upeaa seurata rakkaiden ihmisten onnistumisia ja iloja, silittää vastasyntyneen vauvan untuvaista tukkaa, rapsuttaa koiran pehmeää turkkia ja kirjoittaa tuntikausia hiljaisuudessa. On ihanaa pussata ja halata, rutistaa oikein lujasti. On ihanaa olla olemassa.

Toivottavasti meidän kaikkien tuleva vuosi on hyvä ja onnellinen, kauniin uudenlainen. Rakkautta ja rauhaa.

//Millian