Lisää rahaa!
Haluaisitko enemmän rahaa? Kuvittele jos sitä yhtäkkiä kilahtaisi tilillesi tuplamäärä. Mihin käyttäisit tuon summan?
Raha. Sitä joko on tai sitten ei. Omalla kohdallani sitä on ollut aina aika vähänlaisesti, mutta elämiseen juuri ja juuri riittävästi. Koko 12 -vuotisen yhteiselomme aikana minä ja mieheni emme ole vielä kertaakaan olleet yhta aikaa palkkatöissä. Emme ole suunnitelleet elämäämme sillä tavoin, jotenkin se vain on sattunut menemään niin. Aina on ollut aikoja, jolloin toinen on opiskellut tai ollut lasten kanssa kotona. Jompi kumpi on viettänyt freelancerina liiankin hiljaista kautta tai toinen potenut päättymättömän tuntuista työuupumusta. Olemme usein naureskelleet, että siinä vaiheessa kun molempien tilille kilahtaa yhtä aikaa palkka, olemme varmaan aivan pulassa kaiken sen ylenpalttisen rahamäärän kanssa.
Minulle toisen ”elättäminen” aika ajoin ei ole koskaan ollut uhraus tai marttyyrin ele, vaan jotenkin me vain olemme hitsautuneet toimimaan siihen tapaan. Kun toinen kärvistelee, väsyy tai ideoi, toinen rientää hätiin ja ottaa siinä tilanteessa taloudellisen vastuun. Tällä tyylillä molemmat ovat saaneet tehdä tarvitsemiaan asioita, vetäytyä välillä suunnittelemaan uusia kuvioita tai äärimmäisessä tapauksessa ihan vain nukkua ja itkeä väsymystään pois. Tämä kaikki on onnistunut jollain ihmeen konstilla, vaikka ansiomme eivät ole joitain poikkeuskuukausia lukuun ottamatta olleet lähelläkään suomalaista keskipalkkaa.
Vaikka elo on jatkunut tähän tapaan jo yli vuosikymmenen, en ole vieläkään tottunut haahuilijan rooliin. Minusta on aina ollut helpompaa olla tienaaja. Toisen vastuulle heittäytyminen on joka kerta ottanut koville ja vaatinut oman pehmittelyaikansa. Irtisanoutumispäätökseni eteen mies teki varmaankin vuoden verran töitä toivomalla, vihjaamalla, pyytämällä ja lopulta vaatimalla. Nyt tajuan, kuinka raskasta hänestä varmasti on ollut seurata rakkaan ihmisen kunnon jatkuvaa huononemista. Minun vain täytyi ymmärtää oma tilanteeni kunnolla ensin itse ennen kuin olin valmis muutokseen. Onneksi tajusin lopulta, etten voi enää ensisijaisesti miettiä rahaa tai pärjäämistämme. Siinä tilanteessa oli laitettava oma pääkoppa etusijalle.
Jos tililleni nyt kilahtaisi jostain syystä bonustonni, olisin varmasti mielissäni, eihän sitä voi kieltää. Ei varmaankaan kestäisi kauan keksiä rahoille käyttöä. Mutta silti, kummasti tässä kuluneina kuukausina raha on alkanut merkitä koko ajan vähemmän ja vapaudesta on tullut sitäkin tärkeämpää. Vastuu pitää ottaa, kokonaan heittäytyä ei saa, vaan itseään täytyy ottaa niskasta kiinni. Onhan minulla ja meillä kaksi lasta vastuullamme! Sen tiedän. Nykyinen tilanteemme ei voi jatkua loputtomiin, ei tässä maassa sentään pyhällä hengellä eletä. Vaikka en haluaisi myöntää, niin jossain vaiheessa mekin ehkä tarvitsemme taas hitusen lisää rahaa. Onko siis niin, että raha kuitenkin kaikista haihatteluistani huolimatta viime kädessä ratkaisee oman tieni tai arjemme suunnan? Voivatko talous ja vapaus koskaan olla tasapainossa?
//Millian