Nyt kaduttaa

Asioita, joita kadun

1. että en ole aiempina vuosina kuunnellut itseäni tai unelmoinut riittävästi

2. että annoin väsymykseni mennä liian pitkälle

3. että se vaikutti suoraan myös lasten ja koko perheen hyvinvointiin

 

Asioita, joita en kadu, vaikka aluksi vahvasti luulin niin

1. että olen pitänyt vuosien varrella opiskeluista ja töistä pausseja, että saisin olla enemmän lasteni kanssa (luulin, etteivät rahat riitä)

2. että irtsisanouduin ja heittäydyin tyhjän päälle (tuntematon pelotti)

3. että olen käyttänyt enemmän aikaa omaan hyvinvointiini ja omien toiveideni pohdiskeluun kuin koskaan aiemmin (mietin, onko siitä mitään hyötyä tai ylipäätään järjen häivää)

 

Asioita, joita en halua katua tulevaisuudessa

1. että unohdin uudestaan kuunnella sydämeni ääntä

2. että en uskaltanut tavoitella unelmia

3. että en ollut riittävästi läsnä lapsilleni ja puolisolle, sekä muille rakkaille ihmisille

Katumuslista ei ole pitkä. Muutama kipeähkö kohta siihen kuitenkin mahtuu. Olisinko ilman noita kokemuksia nyt tässä pisteessä? Olisinkohan koskaan pysähtynyt oikeasti pohtimaan elämääni vai vain suorittanut sitä osa osalta eteenpäin? Tuntuu ihanalta, ettei minua kaiherra tällä hetkellä esimerkiksi se, että olisin kohdellut jotain rakasta ihmistä huonosti tai, että olisin jättänyt tekemättä asioita, jotka olisivat nyt peruuttamattomasti taakse jäänyttä aikaa. Minusta ei tunnu siltä, että joku tietty juna olisi ajanut ohitseni, vaan pikemminkin siltä, että nyt kaikki on mahdollista.

On myös helpottavaa, etten ole joutunut hetkeäkään katumaan isoja päätöksiä, jotka alkuun tuntuivat järjettömiltä. Kaikista niistä on seurannut pelkkää hyvää, ihania muistoja ja tärkeitä oivalluksia. Osin itsekäskin asioiden pyörittely on lopulta kertaantunut moninkertaisena hyvänä koko perheelle.

Sitten täytyisi enää jatkaa samaan malliin. Minun täytyisi huolehtia isolla sydämellä itsestäni, jotta voisin olla juuri sellainen äiti, vaimo ja ystävä kuin haluankin olla.

//Millian