Irtipäästämisen taito

Kaikilla on varmasti asioita, joista on tietoisesti tai tiedostamatta vaikeaa päästää irti. Ne voivat olla jotain ikäviä tapahtumia kaukana menneessä tai vaikkapa tietynlaiseksi kuviteltu elämäntyyli tässä ja nyt. Huomaan, että mitä enemmän olen vuosien varrella yrittänyt pyristellä jostain ajatuksesta eroon, sen tiukempaan se on takertunut. Viime kuukausina olen kuitenkin ihmeekseni hellittänyt monen monessa asiassa. Hellittäminen ei suinkaan ole tapahtunut omasta hellästä toiveestani vain pakollisesta pysähtymisestä. Jossain vaiheessa tuli piste, kun kroppa ja pää eivät yksinkertaisesti jaksaneet rämpiä enää yhtään enempää. Sillä hetkellä päätin, että annan olla. Käytin jokaisen energian rippeen minussa vain siihen, että tulisin taas kuntoon. En viikkokausiin yrittänyt olla mitään tai suorittaa mitään. Se oli minulle kaikinpuolin erikoista ja omituista, mutta jälkeenpäin ajateltuna hienoin veto ikinä.

Kuukausien kuluessa tietynlaiset juurtuneet ajatusmallit alkoivat ihan itsekseen murtua. En yrittänyt tietoisesti muuttaa mitään, vaan pieniä muutoksia tapahtui omalla painollaan, mitä ihmettelen vieläkin. Nuo pienet muutokset johtivat hiljalleen isompien ja tärkeämpien asioiden hahmottamiseen. Nyt minusta tuntuu konkreettisesti kuin muutama kilo ylimääräistä painoa olisi pudonnut hartioilta ja keuhkojen ympäriltä.

Vielä on varmasti asioita, joista voisin jo päästää irti. Mieleen tulee heti liuta. Mutta nähtävästi tietoiseti vänkäämällä se ei onnistu. Ei minulla ole mitään vinkkiä tai taikasanaa, miten niiden ajatusten kanssa tulisi toimia. Ehkä on parempi antaa ajan vielä kulua ja katsoa sitten. En oikein tiedä voiko irtipäästämistä mitenkään edes harjoitella. Koko homma on minulle edelleen ihan täysi mysteeri. Mutta kun asiat lopulta nytkähtävät eteenpäin tai kauan jumittanut ajatus saa uuden suunnan, fiilis on aikamoisen hyvä ja keveä.

//Millian