Valistava elämänmuutosjulistus

Tällaisten juttujen kirjoittamisessa on aina oma riskinsä. Jotenkin tämän kategorian tekstejä lukiessa tulee useimmiten sellainen fiilis, että kirjoittaja haluaa loistaa julistajan valkoisessa kaavussa elämänmuutoksen ilosanomaa muka avosylin ja hyväntahtoisesti, mutta kuitenkin omassa mielessään päätään pyöritellen ja ihmetellen, kuinka muut dorkat eivät ole voineet tajuta samaa kuin hän. Hah, tässä siis teille.

Minulla on ollut viime vuosina aika paljon haaveita. Ne ovat olleet eri kokoisia, mutta suurin osa niistä on ollut varsin helposti toteutettavissa. Silti eri syistä en ole yhtäkään näistä haaveista toteuttanut. Jossain vaiheessa olen jopa kyynisesti todistellut itselleni, että minun kohdallani ne eivät kuitenkaan toteudu. Ärysttävän vätysmäisesti en ole myöskään tehnyt haaveiden toteutumisen eteen yhtään mitään. Minun kohdallani sysäys muutokseen on vaatinut todella kovaa koulua. Vieläkään en tiedä, mitä kaikesta parin viime vuoden aikana tapahtuneesta pitäisi ajatella, mutta pohjalla käymisen ansioista muutosta on alkanut tapahtumaan.

Viime keväänä tein listan, jossa oli kymmenen itselleni tärkeintä haavetta. Pidin niitä hyvin tähtitieteellisinä ja mahdottomina (aloita taas jooga, käy useammin lenkillä). Sitten eteeni tuli se hetki ja se piste, jossa oli valittava oman (mielen)terveyden tai sen väliltä, mitä muut ajattalevat. Onneksi valitsin ensimmäisen. Kyseessä ei ollut downshiftaaminen, fitnesslavoille hapuilu, kotoilu, lököily, mököily ja mitä näitä nyt on, vaan puhtaasti itseni jaloilleen saaminen. Mitä siis tein?

-Irtisanoiduin (Hullua)

-Päätin tietoisesti, etten halua mitään varasuunnitelmaa (Järjetöntä)

-Olin paljon yksin (Välttämätöntä)

-Ajattelin (Hyödyllistä)

-En ajatellut (Tärkeää)

-Olin melkein rahaton (Silmiä avaavaa)

-Aloitin joogan ja lenkkeilyn (Ihanaa)

 

Mitä kaikesta tästä sitten on seurannut? Umpihullun irtautumisen ansioista listaamistani haaveista yksi toisensa jälkeen on toteutunut, kaikki ne kymmenen. Ja sen seurauksena tai ihan vaan sattumalta, on myös aivan odottamattomia hyviä asioita tupsahtanut kohdalleni.  Se tuntuu tietenkin hyvältä. Mutta sitäkin hienommalta tuntuu olla elossa ja hengittää ja olla avoin tulevalle. Ja ei voi kiistää, etteikö järjissään oleminenkin maistuisi makealta. Elämä rullaa eteenpäin. Vaikka asiat ovatkin oikein mallillaan, pieni into olisi rustata uutta haaveiden listaa. Tällä kertaa koitan vain uskoa, että sen voi tehdä tasapainoisessa mielentilassa ihan tavallisena maanantai-iltana kalsareissa kotisohvalla. 

//Millian