Joogajooga plaa plaa

Taas tätä joogajuttua. Mutta kun se vaan tekee mulle niin hyvää! Tämän puolen vuoden aikana, kun jooga on ollut elämässäni – yli kymmenen vuoden tauon jälkeen – olen saanut ihan älyttömästi hyvää. Toki elämäntilanteeni muutenkin on laittanut ajatuksia uuten järjestykseen ja sytyttänyt monia lamppuja päässäni. Mutta jooga itsessään on tuonut todella paljon syvyyttä kaikkeen tekemiseeni.

Minulle jooga ei ole ensisijaisesti liikuntaa, kehonhuoltoa, eikä edes meditaatiota. Se on jotain todella kokonaisvaltaista, jotain olennaista, osa minua. Se vain on. Ohjatuilla tunneilla käyn toistaiseksi vain kerran viikossa, mutta oma harjoitus kulkee mukana lähes päivittäin. Olen tosiaankin aloittelija koko juttussa ja harjoituksen alulle saaminen tarvitsee tässä vaiheessa vielä usein jonkin youtuben joogavideon. Kuulostaa tosi syvälliseltä ja prolta, eikö?

Ehkä minulle koko juttu joogassa onkin se, että en ota sitä, enkä itseäni liian vakavasti ja silti se tuntuu menevän syvemmälle ja syvemmälle valaisevalla ja hyvää tekevällä tavalla. Se että harjoituksen aikana kukaan tai mikään, en edes minä itse, vaadi minulta mitään, on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa ja nautinnollista. Ja se, että en pyristele tai pinnistele mihinkään, vaan ihan vain olen ja kuuntelen. Se on ihmeellistä ja ihanan armollista keholle ja mielelle.

Täytyy vain sanoa, että olen superonnekas, että hoksasin palauttaa tämän ihanan, mahtavan asian elämääni. Eikä muuten varmaan ollut viimeinen joogasaarna täältä suunnalta.

//Millian